Halogeenisidoksen muodostavan stilbeenijohdannaisen Langmuir- ja Langmuir-Schaeffer-kalvojen valmistaminen ja karakterisointi
Rajala, Emma (2018)
2018
Materiaalitekniikka
Teknisten tieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-03-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201802261319
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201802261319
Tiivistelmä
Tässä työssä tutkitaan, voiko jodotetrafluorostilbeenijohdannaisesta valmistaa Langmuir-kalvoja (L-kalvoja) ja edelleen Langmuis-Schaeffer-kalvoja (LS-kalvoja) seostamatta sitä muilla aineilla. Valmistetuista kalvoista tutkittiin stilbeenijohdannnaisen rakenteessa ja sitoutumisessa tapahtuvia muutoksia ja kalvojen stabiiliutta eri olosuhteissa.
Stilbeenijohdannaisesta valmistettiin LS-kalvoja, joita altistettiin erilaisille lämpötiloille ja valon aallonpituuksille. Muutoksia yhdisteen rakenteessa tai sitoutumisessa selvitettiin pääasiassa absorptio- ja fluoresenssispektrien avulla. Kalvon pintaa tutkittiin L-kalvoa valmistettaessa Brewsterin kulma-mikroskoopilla (BAM) ja havaittiiin, että stilbeenijohdannainen ei muodosta yhtenäistä molekyylikalvoa ja vaan pääosin kiteisiä lauttoja. LS-kalvon pintaa tutkittiin pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM) ja kalvoissa havaittiin epätasaisuutta; laattoja ja kiteitä.
Tutkittaessa näyteliuoksen lämpötilan vaikutusta LS-kalvon absorptiospektriin, havaittiin, että kylmästä, 0-4 °C, liuoksesta valmistetulla LS-kalvolla oli absorbanssiltaan paras spektri. LS-kalvon säilytyslämpötilan vaikutusta tutkittiin säilyttämällä kalvoja neljässä eri lämpötilassa. -24 °C säilytetyn LS-kalvon absorptiospektri säilyi lähes muuttumattomana. Eniten näytteen absorptiospektri muuttui +50 °C säilytetyllä LS-kalvolla.
Valon vaikutusta tutkittaessa havaittiin, että pimeässä säilytetyn kalvon fluoresenssin intensiteetti ensin kasvaa ja sitten vasta alkaa laskea lähestyen nollaa. Absoptiospektreissä havaittiin vastaava absorbanssin lasku lähes nollaan.
Absorbanssin ja fluoresenssin intensiteetin pieneneminen viittaa yhdisteen hajoamiseen valon ja ilman vaikutuksesta. Työssä tutkittu stilbeenijohdannainen ei ole tarpeeksi kestävä käytännön sovelluksiin, koska se pysyy muuttumattomana vain kylmässä ja pimeässä.
Stilbeenijohdannaisesta valmistettiin LS-kalvoja, joita altistettiin erilaisille lämpötiloille ja valon aallonpituuksille. Muutoksia yhdisteen rakenteessa tai sitoutumisessa selvitettiin pääasiassa absorptio- ja fluoresenssispektrien avulla. Kalvon pintaa tutkittiin L-kalvoa valmistettaessa Brewsterin kulma-mikroskoopilla (BAM) ja havaittiiin, että stilbeenijohdannainen ei muodosta yhtenäistä molekyylikalvoa ja vaan pääosin kiteisiä lauttoja. LS-kalvon pintaa tutkittiin pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM) ja kalvoissa havaittiin epätasaisuutta; laattoja ja kiteitä.
Tutkittaessa näyteliuoksen lämpötilan vaikutusta LS-kalvon absorptiospektriin, havaittiin, että kylmästä, 0-4 °C, liuoksesta valmistetulla LS-kalvolla oli absorbanssiltaan paras spektri. LS-kalvon säilytyslämpötilan vaikutusta tutkittiin säilyttämällä kalvoja neljässä eri lämpötilassa. -24 °C säilytetyn LS-kalvon absorptiospektri säilyi lähes muuttumattomana. Eniten näytteen absorptiospektri muuttui +50 °C säilytetyllä LS-kalvolla.
Valon vaikutusta tutkittaessa havaittiin, että pimeässä säilytetyn kalvon fluoresenssin intensiteetti ensin kasvaa ja sitten vasta alkaa laskea lähestyen nollaa. Absoptiospektreissä havaittiin vastaava absorbanssin lasku lähes nollaan.
Absorbanssin ja fluoresenssin intensiteetin pieneneminen viittaa yhdisteen hajoamiseen valon ja ilman vaikutuksesta. Työssä tutkittu stilbeenijohdannainen ei ole tarpeeksi kestävä käytännön sovelluksiin, koska se pysyy muuttumattomana vain kylmässä ja pimeässä.