Virtaustehokkuuden parantaminen monivaiheisessa erätuotannossa

Abstract

Tuotannolliset yritykset ovat jatkuvan kehittämisen tarpeessa globaalissa toimintaympäristössä. Pysyvän kilpailuedun kivijalkana toimii yhä useammin resurssitehokkuuden sijaan virtaustehokkaampi tuotantoprosessi. Jotta asiakkaita voidaan palvella jatkuvasti muuttuvassa markkinaympäristössä, tulee tuotantoprosessin kyetä vastaamaan jatkuvasti muuttuviin asiakastarpeisiin nopealla aikataululla. Joustavan ja asiakasohjautuvan tuotantoprosessin merkittävä tekijä on tuotannon läpimenoaika, eli aika, joka tuotteella kestää kulkea läpi tarkasteltavan prosessin. Lean-ajattelu liittyy olennaisesti tuotantoprosessin kehittämisen ja läpimenoaikojen lyhentämiseen. Työn tavoitteena on kuvata ja tutkia metalliteollisuudessa toimivan kohdeyrityksen tuotantoprosessia ja läpimenoaikoja sekä lopulta esittää löydettyjen ongelmakohtien pohjalta toimintasuosituksia. Työn alussa käydään läpi tuotantoprosessin kehittämiseen ja menetelmiin liittyvää teoriaa. Tutkimukseen valittiin joukko tuotteita, joiden tuotantoketjut vastaavat toisiaan. Tuotantoketju käsittää neljä päävaihetta, joten se on riittävän yksinkertainen tutkimuksen laajuus huomioiden. Neljä vaihetta sisältävät riittävän erilaisia työvaiheita ja niihin liittyvät haasteet kuvaavat myös kohdeyrityksen muiden tuotantoketjujen haasteita. Tuotantoketjun tuotteet ovat volyymiltään merkittävä joukko, joten tutkimusaineistoa oli saatavilla reilusti. Tutkimusaineisto on kerätty kohdeyrityksen toiminnanohjausjärjestelmästä. Tuotantoprosessin keskimääräinen läpimenoaika oli noin seitsemän työpäivää. Tutkimuksessa havaitut ongelmat paikantuivat erityisesti pintakäsittelyvaiheen pullonkaulaan ja keskeneräisen tuotannon määrään. Suurin osa läpimenoajasta muodostui tuotteiden odottelusta tuotantoketjun eri välivarastoissa. Työ antaa suosituksia tarkasteltavassa tuotantoprosessissa havaittuihin virtaustehokkuutta heikentäviin ongelmiin. Merkittävimmäksi virtaustehokkuuteen vaikuttavaksi tekijäksi muodostui keskeneräisen tuotannon alentaminen etenkin pintakäsittelyn käyttövarastossa. Keskeneräisen tuotannon määrää voidaan pienentää esimerkiksi tuotannonohjauksellisin keinoin, toiminnan sisäistä hajontaa vähentäen sekä eräkokoja pienentämällä. Tuotannonohjauksessa tulisi pyrkiä koko tuotantoketjun tuottavuuden optimointiin vaihekohtaisen osaoptimoinnin sijaan.