Tuotekonseptin kehitys sisäilmatutkimuksiin
Kieksi, Juuso (2017)
Kieksi, Juuso
2017
Rakennustekniikka
Talouden ja rakentamisen tiedekunta - Faculty of Business and Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-11-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201710182030
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201710182030
Tiivistelmä
Sisäilmaongelmat ovat osa-alue, joiden ratkaisuun ei ole vielä löydetty täysin selviä ratkaisumalleja, sillä ongelmia esiintyy paljon ja osassa kohteissa myös toistuvasti. Tätä varten WSP käynnisti Terve Tila -kehityshankkeen sisäilmatutkimusten kehittämiseksi ja samalla tuotekonseptin kehittämiseksi sisäilmatutkimuksiin.
Sisäilmaongelmissa ei ole kyse ainoastaan mikrobivaurioista, vaan ongelmia voivat aiheuttaa muutkin tekijät. Kosteusvauriot voivat mikrobien lisäksi aiheuttaa sisäilmaan kemiallisia yhdisteitä. Ilmanvaihdon riittämättömyys tai ilmanvaihtojärjestelmän epäpuhtaudet ovat lisäksi merkittäviä syitä sisäilmaongelmille.
Käymällä läpi vanhoja sisäilmatutkimuksia, pääteltiin, että merkittäviä tekijöitä sisäilmatutkimuksen onnistumiseen ovat tutkimusryhmän osaaminen sekä tutkimusten alkuvaiheen selvitykset, joiden perusteella tutkimussuunnitelma laaditaan. Erityisesti alkuvaiheen selvitysten ja tutkimussuunnitelman puutteet aiheuttavat ongelmia tutkimusten kattavuudessa ja johtavat jatkotutkimuksiin sekä paisuneisiin kustannuksiin. Näillä kahdella ongelmalla on myös yhteys, sillä nykymallissa riskiä tutkimussuunnitelman epäonnistumiseen nostaa tutkijan kokemattomuus.
Terve Tila -konseptiin kehitettiin kaksivaiheinen tutkimusprosessi, jolla pyritään korjaamaan havaittuja ongelmia tutkimusprosessissa. Ensimmäisessä esiselvitysvaiheessa selvitetään sisäilman laatua ja olosuhteita ilmanvaihdon selvitysten, sisäilman olosuhteiden selvitysten sekä kevyiden rakenneteknisten selvitysten avulla. Esiselvitysten pohjalta voidaan antaa toimenpide-ehdotuksia ja korjata havaittuja ongelmia. Mikäli ongelmia ei saada ratkaistua esiselvitysten avulla, jatketaan kuntotutkimusvaiheeseen, joka on lähempänä nykykäytännön mukaisia sisäilmatutkimuksia. Esiselvitysvaiheen pohjalta toiseen vaiheeseen on kuitenkin huomattavasti helpompi lähteä kuin nykymallin mukaisten lähtöselvitysten pohjalta. Lisäksi ohjattu ja osin vakioitu konsepti helpottaa myös vähemmän kokeneiden sisäilmatutkijoiden toimintaa, sillä kokemuksen merkitys vähenee. Tutkijan osaaminen on aineiston tutkimuksen ja analysoinnin perusteella yksi merkittävimmistä tekijöistä sisäilmatutkimusten onnistumisessa ja jos sen merkitystä voidaan vähentää, on sillä positiivinen vaikutus sisäilmatutkimuksien laatuun.
Sisäilmaongelmissa ei ole kyse ainoastaan mikrobivaurioista, vaan ongelmia voivat aiheuttaa muutkin tekijät. Kosteusvauriot voivat mikrobien lisäksi aiheuttaa sisäilmaan kemiallisia yhdisteitä. Ilmanvaihdon riittämättömyys tai ilmanvaihtojärjestelmän epäpuhtaudet ovat lisäksi merkittäviä syitä sisäilmaongelmille.
Käymällä läpi vanhoja sisäilmatutkimuksia, pääteltiin, että merkittäviä tekijöitä sisäilmatutkimuksen onnistumiseen ovat tutkimusryhmän osaaminen sekä tutkimusten alkuvaiheen selvitykset, joiden perusteella tutkimussuunnitelma laaditaan. Erityisesti alkuvaiheen selvitysten ja tutkimussuunnitelman puutteet aiheuttavat ongelmia tutkimusten kattavuudessa ja johtavat jatkotutkimuksiin sekä paisuneisiin kustannuksiin. Näillä kahdella ongelmalla on myös yhteys, sillä nykymallissa riskiä tutkimussuunnitelman epäonnistumiseen nostaa tutkijan kokemattomuus.
Terve Tila -konseptiin kehitettiin kaksivaiheinen tutkimusprosessi, jolla pyritään korjaamaan havaittuja ongelmia tutkimusprosessissa. Ensimmäisessä esiselvitysvaiheessa selvitetään sisäilman laatua ja olosuhteita ilmanvaihdon selvitysten, sisäilman olosuhteiden selvitysten sekä kevyiden rakenneteknisten selvitysten avulla. Esiselvitysten pohjalta voidaan antaa toimenpide-ehdotuksia ja korjata havaittuja ongelmia. Mikäli ongelmia ei saada ratkaistua esiselvitysten avulla, jatketaan kuntotutkimusvaiheeseen, joka on lähempänä nykykäytännön mukaisia sisäilmatutkimuksia. Esiselvitysvaiheen pohjalta toiseen vaiheeseen on kuitenkin huomattavasti helpompi lähteä kuin nykymallin mukaisten lähtöselvitysten pohjalta. Lisäksi ohjattu ja osin vakioitu konsepti helpottaa myös vähemmän kokeneiden sisäilmatutkijoiden toimintaa, sillä kokemuksen merkitys vähenee. Tutkijan osaaminen on aineiston tutkimuksen ja analysoinnin perusteella yksi merkittävimmistä tekijöistä sisäilmatutkimusten onnistumisessa ja jos sen merkitystä voidaan vähentää, on sillä positiivinen vaikutus sisäilmatutkimuksien laatuun.