Jatkuvan lentokelpoisuuden hallinta ja kehittäminen
Moisio, Kimmo (2017)
Moisio, Kimmo
2017
Konetekniikka
Teknisten tieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-09-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201708241805
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201708241805
Tiivistelmä
Tämä diplomityö käsittelee jatkuvan lentokelpoisuuden hallintaa ja kehittämistä monitoimihävittäjä Hornetin ja suihkuharjoituskone Hawkin osalta. Jatkuvaa lentokelpoisuutta hallinnoi Ilmavoimissa toimiva tyyppivastuuorganisaatio. Sen toimintaa puolestaan valvoo Ilmavoimien esikunnan yhteydessä toimiva Sotilasilmailun viranomaisyksikkö.
Sotilasilma-aluksien jatkuvan lentokelpoisuuden hallinta voi olla monimutkaisempi prosessi kuin siviili-ilma-alusten johtuen eri operaattoreiden erilaisista lentoprofiileista ja koneiden muutostasoista. Työssä on pyritty kuvailemaan sotilasilma-alusrekisteriin rekisteröityjen Hornetin ja Hawkin jatkuvan lentokelpoisuuden hallinnan nykytilanne. Tarkoitus oli selvittää ja dokumentoida parhaimmat prosessit jatkuvan lentokelpoisuuden hallintaan. Lisäksi arvioitiin eri organisaatioiden rooleja, menetelmiä ja käytäntöjä. Selvitysten perusteella etsittiin kehityskohteita ja annettiin niistä suosituksia. Vertailukohteena ja apuna käytettiin siviili-ilma-alusten jatkuvan lentokelpoisuuden hallintaa.
Jatkuvan lentokelpoisuuden hallintaa kehitetään jatkuvasti. Hyvänä esimerkkinä on yhteiseurooppalaiset sotilasilmailuvaatimukset (EMAR), jotka on kehitetty yhteistyössä siviili-ilmailun lentoturvallisuusviraston EASA:n kanssa. Tarkoitus olisi yhtenäistää sotilas- ja siviili-ilmailun vaatimuksia. Tässä diplomityössä on otettu huomioon yhteiseurooppalaiset sotilasilmailun vaatimukset. Ne olisi tarkoitus sisällyttää kansallisiin sotilas-ilmailumääräyksiin ja viranomaisohjeisiin. Tämä prosessi on työn kirjoitushetkellä kesken.
Pääosin jatkuvan lentokelpoisuuden hallinta on nykytilanteessa hyvin toteutettu. Puolustusvoimien LTJ-järjestelmä auttaa oikein käytettynä merkittävästi ja kattaa monta sotilasilmailumääräyksistä tulevaa vaatimusta. Pieniä puutteita löytyy, mutta järjestelmää kehitetään jatkuvasti parempaan suuntaan. Prosessit, järjestelmät ja toimintatavat ovat ydinkohdiltaan kunnossa. Kehityskohteita löydettiin esimerkiksi huoltotiedotteiden seurannasta, henkilöstön koulutuksesta, huolto-ohjeiden päivittämisessä, tyyppivastuuorganisaation toiminnasta sekä Ilmavoimien ja Patrian tiedonvaihdosta. Jotkin kehityskohteet vaatisivat nopeitakin toimenpiteitä. Nykyiset sotilasilmailumääräykset ja sotilasilmailun viranomaisohjeet ottavat kattavasti huomioon yhteiseurooppalaiset sotilasilmailuvaatimukset. Ilmavoimat on saanut tästä kansainvälistä tunnustusta.
Monitoimihävittäjä Hornet on tulossa elinkaarensa päähän. Sen korvaajaa selvitetään työn julkaisuhetkellä. Kehitystyön ansiosta Hornetin seuraajan jatkuvan lentokelpoisuuden hallinta tulee olemaan jo alkuvaiheessa parempaa kuin aikoinaan Hornetin. Jatkuvan lentokelpoisuuden hallinnan kehittämiseen on tehty ja tehdään jatkossakin paljon työtä.
Sotilasilma-aluksien jatkuvan lentokelpoisuuden hallinta voi olla monimutkaisempi prosessi kuin siviili-ilma-alusten johtuen eri operaattoreiden erilaisista lentoprofiileista ja koneiden muutostasoista. Työssä on pyritty kuvailemaan sotilasilma-alusrekisteriin rekisteröityjen Hornetin ja Hawkin jatkuvan lentokelpoisuuden hallinnan nykytilanne. Tarkoitus oli selvittää ja dokumentoida parhaimmat prosessit jatkuvan lentokelpoisuuden hallintaan. Lisäksi arvioitiin eri organisaatioiden rooleja, menetelmiä ja käytäntöjä. Selvitysten perusteella etsittiin kehityskohteita ja annettiin niistä suosituksia. Vertailukohteena ja apuna käytettiin siviili-ilma-alusten jatkuvan lentokelpoisuuden hallintaa.
Jatkuvan lentokelpoisuuden hallintaa kehitetään jatkuvasti. Hyvänä esimerkkinä on yhteiseurooppalaiset sotilasilmailuvaatimukset (EMAR), jotka on kehitetty yhteistyössä siviili-ilmailun lentoturvallisuusviraston EASA:n kanssa. Tarkoitus olisi yhtenäistää sotilas- ja siviili-ilmailun vaatimuksia. Tässä diplomityössä on otettu huomioon yhteiseurooppalaiset sotilasilmailun vaatimukset. Ne olisi tarkoitus sisällyttää kansallisiin sotilas-ilmailumääräyksiin ja viranomaisohjeisiin. Tämä prosessi on työn kirjoitushetkellä kesken.
Pääosin jatkuvan lentokelpoisuuden hallinta on nykytilanteessa hyvin toteutettu. Puolustusvoimien LTJ-järjestelmä auttaa oikein käytettynä merkittävästi ja kattaa monta sotilasilmailumääräyksistä tulevaa vaatimusta. Pieniä puutteita löytyy, mutta järjestelmää kehitetään jatkuvasti parempaan suuntaan. Prosessit, järjestelmät ja toimintatavat ovat ydinkohdiltaan kunnossa. Kehityskohteita löydettiin esimerkiksi huoltotiedotteiden seurannasta, henkilöstön koulutuksesta, huolto-ohjeiden päivittämisessä, tyyppivastuuorganisaation toiminnasta sekä Ilmavoimien ja Patrian tiedonvaihdosta. Jotkin kehityskohteet vaatisivat nopeitakin toimenpiteitä. Nykyiset sotilasilmailumääräykset ja sotilasilmailun viranomaisohjeet ottavat kattavasti huomioon yhteiseurooppalaiset sotilasilmailuvaatimukset. Ilmavoimat on saanut tästä kansainvälistä tunnustusta.
Monitoimihävittäjä Hornet on tulossa elinkaarensa päähän. Sen korvaajaa selvitetään työn julkaisuhetkellä. Kehitystyön ansiosta Hornetin seuraajan jatkuvan lentokelpoisuuden hallinta tulee olemaan jo alkuvaiheessa parempaa kuin aikoinaan Hornetin. Jatkuvan lentokelpoisuuden hallinnan kehittämiseen on tehty ja tehdään jatkossakin paljon työtä.