Tapaturmavakuuttajien kannalta vakavimpien kemiallisten ja biologisten ammattitautialtisteiden yhdistävät tekijät sekä ennalta tunnistaminen

Abstract

Vakavien ammattitautialtisteiden ennalta tunnistamisella voitaisiin välttyä huomattavilta negatiivisilta terveys- ja talousvaikutuksilta. Tutkimuksessa ennalta tunnistamiseen haettiin uusia keinoja selvittämällä, mitkä ovat tällä hetkellä tapaturmavakuuttajien kannalta vakavimmat kemialliset tai biologiset ammattitautialtisteet, onko niiden ilmenemisessä ollut ammattitautien ennaltaehkäisyn kannalta kiinnostavia tekijöitä ja ovatko ne eri altisteita yhdistäviä tekijöitä, joiden avulla Tapaturmavakuutuskeskus ja muut toimijat voisivat tunnistaa vakavia altisteita ajoissa ennen ammattitautiaaltojen syntyä. Tutkimus toteutettiin tilasto-, kirjallisuus- ja haastattelututkimuksen yhdistelmänä, jossa lähdeaineistona tilastotietojen selvittämisessä käytettiin TVK:n hallinnoimaa työtapaturmien ja ammattitautien rekisteriä. Viisi vakavinta kemiallista tai biologista altisteryhmää määritettiin aikaväliltä 2000-2009 tehdyllä tapaturmavakuuttajien maksamien korvausten ja vahvistettujen varausten vertailulla. Vakavimpien altisteryhmien historian selvittämisessä hyödynnettiin kirjallisuuskatsausta, asiantuntijoiden teemahaastatteluja sekä aikaväliltä 1992-2014 haettuja tarkempia tilastotietoja ammattitautien ja ammattitautiepäilyjen vuosittaisesta ilmenemisestä sekä tapausten jakautumisesta. Lisätietoja ilmenemiseen liittyen saatiin myös TTL:n Työperäisten sairauksien rekisteristä. Tapaturmavakuuttajille tällä hetkellä vakavimmiksi kemiallisiksi tai biologisiksi ammattitautialtisteiden ryhmiksi todettiin mineraalipölyt, orgaaniset pölyt ja altisteet, tilastoinnin ylijäämäluokka muut kemialliset aineet, muovit ja tekohartsit sekä bakteeri- ja homeitiöt ja muut biologisesti aktiiviset aineet. Kaikista altisteryhmistä havaittiin useita ammattitautien ennaltaehkäisyn kannalta kiinnostavia tekijöitä, joista osa liittyi jo hyvin tunnettujen altisteiden lisäriskeihin. Yhdistävistä tekijöistä tärkeimmäksi nousivat teollisen kehityksen muutostilannetekijät. Yhteistyössä tehtävä, täysin uusien tai uusiin työympäristöihin tulevien altisteiden pitkän aikavälin riskienhallinta, teollisuuden käyttöön tulossa olevien aineiden seuranta ja ennakointi, ennakoivan tutkimuksen mahdollisuuksien kehittäminen, monitekijäaltistumisen tutkimus sekä panostaminen turvallisempien aineiden ja työtapojen luomiseen tuotekehityksessä ovat tulosten perusteella tarpeellisia.