Diabeteksen hoitoa tukevien ohjelmien käytettävyys ja vaikutus omahoidon laatuun
Tolonen, Johanna (2016)
2016
Biotekniikan koulutusohjelma
Luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-09-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201608254462
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201608254462
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin diabeteksen hoitoa tukevien ohjelmien käytettävyyttä sekä käytön vaikutusta koettuun omahoidon laatuun. Tutkimuksessa oli kaksi eri ryhmää, joista toinen ryhmä käytti kehitysvaiheessa olevaa Sensotrendin diabetespäiväkirjaa ja toinen ryhmä jatkoi aiemmin käyttämiensä ohjelmien käyttöä. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Tampereen teknillisen yliopiston, Sensotrend Oy:n sekä Tampereen kaupungin diabetesvastaanoton kanssa, ja siihen rekrytoitiin Tampereen diabetesvastaanotolta henkilöitä, joilla oli insuliinipumppuhoitoinen tyypin 1 diabetes.
Tutkimukseen osallistuvat vastasivat tutkimuksen alussa, keskivaiheilla ja lopussa käytettävyyteen liittyvään kyselyyn. Molemmat ryhmät saivat myös tutkimuksen alussa ja lopussa täytettäväkseen diabeteksen omahoitoon liittyvän kyselylomakkeen. Tutkimuksen alussa ja lopussa mitattiin pituus, paino, vyötärönympärys sekä verestä HbA1c (mmol/mol). Teemahaastatteluita tehtiin yhdelle hoitohenkilökuntaan kuuluvalle sekä tavanomaisia ohjelmia käyttävälle tutkittavalle. Lisäksi päiväkirjasovelluksen kautta kerättiin lokitietoja päiväkirjan käytöstä. Tutkimus kesti kokonaisuudessaan 6-7 kuukautta.
Yleisimmät käytössä olevat ohjelmat olivat Medtronic CareLink, AccuChek SmartPix ja Mendor Balance. Tutkimusryhmäläisillä oli käytössä Sensotrendin diabetespäiväkirja. Erilaisia laitteita tutkittavilla oli käytössä vain vähän, ja omahoidon seurannassa paperikirjanpitokin oli yleistä. Ohjelmien käytössä koettiin erilaisia vaikeuksia muun muassa laitteiden, yhteensopivuuden ja itse ohjelman käytön kanssa. Suurin osa tutkittavista molemmista ryhmistä antoi ohjelmille SUS-pisteitä alle 68, joka kertoo ohjelman olevan keskivertoa huonompi käytettävyydeltään. Diabeteksen hoito-ohjelmat eivät siis ole käytettävyydeltään käyttäjien haluamalla tasolla. Ideaaliseen omahoito-ohjelmaan toivottiin reaaliaikaisuutta, palautteen antamista, neuvoja sekä eri verensokeritasoon vaikuttavien tekijöiden seurantaa.
Omahoidon laadussa tutkimuksen aikana tutkimusryhmässä tapahtui paranemista tuloksissa terveydenhuollon ja omahoidon aihealueisiin liittyvissä kysymyksissä. Transteoreettisessa muutosvaihemallissa tutkimusryhmäläiset siirtyivät tutkimuksen aikana kohti pysyvää omahoidon muutosta. HbA1c-arvot laskivat tutkimuksen aikana tutkimusryhmän naisilla sekä vertailuryhmän miehillä. Tutkimusryhmän miehillä sekä vertailuryhmän naisilla arvot puolestaan nousivat.
Yhteenvetona voidaan todeta, että diabeteksen omahoidon ohjelmat vaativat vielä kehitystä monella osa-alueella. Tämänhetkisten omahoitosovellusten avulla voidaan seurata, millaiset verensokeritasot ovat olleet menneisyydessä ja useita eri verensokeriin vaikuttavia tekijöitä on hankala seurata yhdenaikaisesti. Tulevaisuudessa diabeetikoiden hoito-ohjelmien tulisi keskittyä nykyhetkeen sekä tulevaan hoitotasapainoon, joihin diabeetikko voi vaikuttaa senhetkisillä valinnoilla.
Tutkimukseen osallistuvat vastasivat tutkimuksen alussa, keskivaiheilla ja lopussa käytettävyyteen liittyvään kyselyyn. Molemmat ryhmät saivat myös tutkimuksen alussa ja lopussa täytettäväkseen diabeteksen omahoitoon liittyvän kyselylomakkeen. Tutkimuksen alussa ja lopussa mitattiin pituus, paino, vyötärönympärys sekä verestä HbA1c (mmol/mol). Teemahaastatteluita tehtiin yhdelle hoitohenkilökuntaan kuuluvalle sekä tavanomaisia ohjelmia käyttävälle tutkittavalle. Lisäksi päiväkirjasovelluksen kautta kerättiin lokitietoja päiväkirjan käytöstä. Tutkimus kesti kokonaisuudessaan 6-7 kuukautta.
Yleisimmät käytössä olevat ohjelmat olivat Medtronic CareLink, AccuChek SmartPix ja Mendor Balance. Tutkimusryhmäläisillä oli käytössä Sensotrendin diabetespäiväkirja. Erilaisia laitteita tutkittavilla oli käytössä vain vähän, ja omahoidon seurannassa paperikirjanpitokin oli yleistä. Ohjelmien käytössä koettiin erilaisia vaikeuksia muun muassa laitteiden, yhteensopivuuden ja itse ohjelman käytön kanssa. Suurin osa tutkittavista molemmista ryhmistä antoi ohjelmille SUS-pisteitä alle 68, joka kertoo ohjelman olevan keskivertoa huonompi käytettävyydeltään. Diabeteksen hoito-ohjelmat eivät siis ole käytettävyydeltään käyttäjien haluamalla tasolla. Ideaaliseen omahoito-ohjelmaan toivottiin reaaliaikaisuutta, palautteen antamista, neuvoja sekä eri verensokeritasoon vaikuttavien tekijöiden seurantaa.
Omahoidon laadussa tutkimuksen aikana tutkimusryhmässä tapahtui paranemista tuloksissa terveydenhuollon ja omahoidon aihealueisiin liittyvissä kysymyksissä. Transteoreettisessa muutosvaihemallissa tutkimusryhmäläiset siirtyivät tutkimuksen aikana kohti pysyvää omahoidon muutosta. HbA1c-arvot laskivat tutkimuksen aikana tutkimusryhmän naisilla sekä vertailuryhmän miehillä. Tutkimusryhmän miehillä sekä vertailuryhmän naisilla arvot puolestaan nousivat.
Yhteenvetona voidaan todeta, että diabeteksen omahoidon ohjelmat vaativat vielä kehitystä monella osa-alueella. Tämänhetkisten omahoitosovellusten avulla voidaan seurata, millaiset verensokeritasot ovat olleet menneisyydessä ja useita eri verensokeriin vaikuttavia tekijöitä on hankala seurata yhdenaikaisesti. Tulevaisuudessa diabeetikoiden hoito-ohjelmien tulisi keskittyä nykyhetkeen sekä tulevaan hoitotasapainoon, joihin diabeetikko voi vaikuttaa senhetkisillä valinnoilla.