Forssan vanha voimalaitos
Liukkonen, Arttu Kalle Markus (2016)
2016
Arkkitehtuurin koulutusohjelma
Talouden ja rakentamisen tiedekunta - Faculty of Business and Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201605113962
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201605113962
Tiivistelmä
Ruotsalainen Axel Wilhelm Wahrén oli perustanut vuonna 1847 Tammelan kuntaan Forssan puuvillakehräämön, joka käytti Loimijoesta saatavaa vesivoimaa. Vuonna 1854 hän laajensi teollista toimintaansa perustamalla puuvillakutomon Viksbergin kartanon lähelle noin kilometrin päähän kehräämöstä.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Forssan kehräämön ja kutomon alueilla oli hajallaan useita höyrykoneita, ja tehtaita tarvitsi laajentaa ja ajanmukaistaa, joten päätettiin rakentaa uusi keskusvoimalaitos kutomon alueella. Useita teollisuusrakennuksia Forssaan ja muualle Suomeen suunnitellut arkkitehti Karl Lindahl suunnitteli voimalaitoksen, ja se valmistui vuonna 1923, samana vuonna kuin tehtaiden ympärille kasvanut Forssan kauppala erotettiin Tammelasta. Voimalaitos käytti aluksi polttoaineena viereisen sahan sahausjätteitä. Se tuotti höyryvoimaa kutomolle sekä sähköä Forssan tehtaille ja koko Forssan kaupungille.
Voimalaitosta laajennettiin ensi kertaa 1960-luvulla. Tällöin polttoaine vaihdettiin osittain puusta öljyyn. 1980-luvulla voimalaitos alkoi tuottaa myös kaukolämpöä.
Vuonna 2009 Finlayson, jonka omistukseen Forssan tehtaat olivat siirtyneet, lopetti tekstiiliteollisuuden kutomolla. Tämän myötä myös voimalaitos ajettiin alas. Seuraavana vuonna siellä pidettiin lyhyt turvepellettikokeilu, minkä jälkeen voimalaitos on ollut tyhjillään. Se on myyty yksityiselle yritykselle.
Voimalaitoksen itäpuolelta alkaa laaja peltoaukea. Rakennuksen eteläpuolitse virtaa Loimijoki, jonka toisella puolella on kutomoalue. Voimalaitoksen pohjoispuolelle on rakennettu kauppakeskus puretun sahan paikalle.
Voimalaitos muodostaa hienon kokonaisuuden Loimijoen vastarannalla olevan kutomon viimeistämörakennuksen kanssa. Molemmat ovat arkkitehti Lindahlin suunnittelemia. Rakennusten välillä kulkee katettu puinen silta, jossa voimalaitoksen tuottama höyry siirrettiin kutomoon.
Nykyisessä kaavassa voimalaitos on suojeltu. Se sijaitsee myös Forssan kansallisen kaupunkipuiston alueella.
Voimalaitoksen julkisivut ovat punatiilisiä. Rakennuksessa on klassistisia tyylipiirteitä kuten symmetrisyys, hammaslistat ja päätykolmio. Voimalaitokseen kuuluu 80 metriä korkea savupiippu, joka on tärkeä maamerkki Forssassa.
Rakennuksessa on kolme kokonaista kerrosta ja neljäs kerros korotuksessa. Noin puolet rakennuksesta täyttää tilaltaan yhtenäinen sali, jossa lämmityskattilat ovat olleet. Rakennuksen toinen päätila on ollut turbiinisali, jossa on säilynyt toinen alkuperäisistä turbiineista, marmoriset kojetaulut ja mustavalkoinen šakkiruutulattia.
Suunnitelmassa voimalaitos muutetaan kulttuurikeskukseksi. Forssasta ei ole tällä hetkellä suurta tilaa taidenäyttelyille ja kulttuuritapahtumille. Voimalaitoksen suurimpaan tilaan mahtuu sopivasti esiintymislava ja katsomo. Turbiinisali toimii kulttuurikeskuksen juhlavana keskustilana. Julkisivujen muutokset ovat maltillisia, mutta uusi tuulikaappi osoittaa saapumispaikan voimalaitokseen.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Forssan kehräämön ja kutomon alueilla oli hajallaan useita höyrykoneita, ja tehtaita tarvitsi laajentaa ja ajanmukaistaa, joten päätettiin rakentaa uusi keskusvoimalaitos kutomon alueella. Useita teollisuusrakennuksia Forssaan ja muualle Suomeen suunnitellut arkkitehti Karl Lindahl suunnitteli voimalaitoksen, ja se valmistui vuonna 1923, samana vuonna kuin tehtaiden ympärille kasvanut Forssan kauppala erotettiin Tammelasta. Voimalaitos käytti aluksi polttoaineena viereisen sahan sahausjätteitä. Se tuotti höyryvoimaa kutomolle sekä sähköä Forssan tehtaille ja koko Forssan kaupungille.
Voimalaitosta laajennettiin ensi kertaa 1960-luvulla. Tällöin polttoaine vaihdettiin osittain puusta öljyyn. 1980-luvulla voimalaitos alkoi tuottaa myös kaukolämpöä.
Vuonna 2009 Finlayson, jonka omistukseen Forssan tehtaat olivat siirtyneet, lopetti tekstiiliteollisuuden kutomolla. Tämän myötä myös voimalaitos ajettiin alas. Seuraavana vuonna siellä pidettiin lyhyt turvepellettikokeilu, minkä jälkeen voimalaitos on ollut tyhjillään. Se on myyty yksityiselle yritykselle.
Voimalaitoksen itäpuolelta alkaa laaja peltoaukea. Rakennuksen eteläpuolitse virtaa Loimijoki, jonka toisella puolella on kutomoalue. Voimalaitoksen pohjoispuolelle on rakennettu kauppakeskus puretun sahan paikalle.
Voimalaitos muodostaa hienon kokonaisuuden Loimijoen vastarannalla olevan kutomon viimeistämörakennuksen kanssa. Molemmat ovat arkkitehti Lindahlin suunnittelemia. Rakennusten välillä kulkee katettu puinen silta, jossa voimalaitoksen tuottama höyry siirrettiin kutomoon.
Nykyisessä kaavassa voimalaitos on suojeltu. Se sijaitsee myös Forssan kansallisen kaupunkipuiston alueella.
Voimalaitoksen julkisivut ovat punatiilisiä. Rakennuksessa on klassistisia tyylipiirteitä kuten symmetrisyys, hammaslistat ja päätykolmio. Voimalaitokseen kuuluu 80 metriä korkea savupiippu, joka on tärkeä maamerkki Forssassa.
Rakennuksessa on kolme kokonaista kerrosta ja neljäs kerros korotuksessa. Noin puolet rakennuksesta täyttää tilaltaan yhtenäinen sali, jossa lämmityskattilat ovat olleet. Rakennuksen toinen päätila on ollut turbiinisali, jossa on säilynyt toinen alkuperäisistä turbiineista, marmoriset kojetaulut ja mustavalkoinen šakkiruutulattia.
Suunnitelmassa voimalaitos muutetaan kulttuurikeskukseksi. Forssasta ei ole tällä hetkellä suurta tilaa taidenäyttelyille ja kulttuuritapahtumille. Voimalaitoksen suurimpaan tilaan mahtuu sopivasti esiintymislava ja katsomo. Turbiinisali toimii kulttuurikeskuksen juhlavana keskustilana. Julkisivujen muutokset ovat maltillisia, mutta uusi tuulikaappi osoittaa saapumispaikan voimalaitokseen.