Sellutehtaan hydraulikäyttöisten koneiden kunnonvalvontamittausten kehittäminen
Aho, Anssi Johannes (2015)
2015
Konetekniikan koulutusohjelma
Teknisten tieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201511171717
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201511171717
Tiivistelmä
Kunnonvalvontamittaukset liittyvät standardin SFS-EN 13306 mukaan tiiviisti kuntoon perustuvaan kunnossapitoon. Laitteiden kuntoa seurataan ja huoltosuunnitelma laaditaan mittaustulosten mukaan. Monimutkaisessa laitoksessa kuten sellutehtaassa suunnitelman mukainen huolto voi olla päämäärä, mutta todellisuudessa kaikkeen ei voida varautua etukäteen, jolloin osa kunnossapidosta on aina korjaavaa. Kunnossapitomittausten tulisi siis pystyä tuottamaan tietoa myös korjaavan kunnossapidon avuksi esimerkiksi vianetsintää varten. Toisaalta korjaustoimenpiteiden tulisi aina johtaa myös parannustoimenpiteisiin, jotta korjattu kohde voidaan tulevaisuudessa ennakkohuoltaa. Tällöin kunnonvalvontamittausten tulisi tuottaa tietoa myös vian syyn ja sen poistamisen avuksi.
Työssä käsiteltiin käytännön mittausmenetelmiä hydrauliikka- ja voitelujärjestelmien kunnon tarkkailuun, niiden luotettavuutta ja mahdollisuuksia integroida mittauksia osaksi prosessia. Mitattaviksi suureiksi valittiin: Öljyn partikkelimäärä, vesipitoisuus ja viskositeetti. Lisäksi tutkittiin järjestelmien painemittauksista sekä venttiilitestauksesta saatavia tuloksia. Ollakseen toteutuskelpoisia, mittausmenetelmien on tuotettava yksiselitteistä tietoa prosessin kunnosta riittävällä tarkkuudella ja oltava samalla kustannustehokkaita. Mittausmenetelmien kehittämisessä käytettiin hyväksi mahdollisimman paljon vapaata lähdekoodia ja rapid prototypingin ajattelumallia, jotta aika suunnitelmasta mittaukseksi olisi mahdollisimman lyhyt. Pyrittiin myös hyväksikäyttämään mahdollisimman paljon jo olemassa olevia mittavälineitä.
Partikkelilaskennan mittaustulokset todettiin otannassa riittävän luotettaviksi, jotta tulosten perusteella uskalletaan suositella kunnossapitotoimenpiteitä. Myös painemittausten hyödyllisyys todettiin käytännössä. Sovellettu vesipitoisuusmittaus ei täytä luotettavuuskriteereitä, eikä mittausta näin ollen voi suositella otettavaksi käyttöön. Vesipitoisuuden kontrollointi on kuitenkin mittausten perusteella tarpeen. Viskositeetti mitattiin laitteistolla, jonka todettiin olevan epäkunnossa. Noudattamalla tiettyjä reunaehtoja viskositeettimittauksista saatiin kuitenkin toistettavia, mittaus on tarpeellinen epätavallisissa lämpötilaoloissa toimiville järjestelmille. Venttiilitestauksen osalta mittaus on ainoastaan apuväline järjestelmän analyysissä, johon tarvitaan erityistä osaamista käyttäjältä, tämä periaate pätee tietysti enemmän tai vähemmän kaikkiin mittauksiin.
Työssä käsiteltiin käytännön mittausmenetelmiä hydrauliikka- ja voitelujärjestelmien kunnon tarkkailuun, niiden luotettavuutta ja mahdollisuuksia integroida mittauksia osaksi prosessia. Mitattaviksi suureiksi valittiin: Öljyn partikkelimäärä, vesipitoisuus ja viskositeetti. Lisäksi tutkittiin järjestelmien painemittauksista sekä venttiilitestauksesta saatavia tuloksia. Ollakseen toteutuskelpoisia, mittausmenetelmien on tuotettava yksiselitteistä tietoa prosessin kunnosta riittävällä tarkkuudella ja oltava samalla kustannustehokkaita. Mittausmenetelmien kehittämisessä käytettiin hyväksi mahdollisimman paljon vapaata lähdekoodia ja rapid prototypingin ajattelumallia, jotta aika suunnitelmasta mittaukseksi olisi mahdollisimman lyhyt. Pyrittiin myös hyväksikäyttämään mahdollisimman paljon jo olemassa olevia mittavälineitä.
Partikkelilaskennan mittaustulokset todettiin otannassa riittävän luotettaviksi, jotta tulosten perusteella uskalletaan suositella kunnossapitotoimenpiteitä. Myös painemittausten hyödyllisyys todettiin käytännössä. Sovellettu vesipitoisuusmittaus ei täytä luotettavuuskriteereitä, eikä mittausta näin ollen voi suositella otettavaksi käyttöön. Vesipitoisuuden kontrollointi on kuitenkin mittausten perusteella tarpeen. Viskositeetti mitattiin laitteistolla, jonka todettiin olevan epäkunnossa. Noudattamalla tiettyjä reunaehtoja viskositeettimittauksista saatiin kuitenkin toistettavia, mittaus on tarpeellinen epätavallisissa lämpötilaoloissa toimiville järjestelmille. Venttiilitestauksen osalta mittaus on ainoastaan apuväline järjestelmän analyysissä, johon tarvitaan erityistä osaamista käyttäjältä, tämä periaate pätee tietysti enemmän tai vähemmän kaikkiin mittauksiin.