Hiertämön laitteiden käyttövarmuuden ja kunnossapidon arviointi ja kehittäminen

Abstract

Teollisuuden tuotantolaitteiden kunnossapidolla on merkittävä vaikutus yrityksen liiketoiminnan kannattavuuteen ja kilpailukykyyn. Tehokkaalla kunnossapidolla voidaan saavuttaa tuotantojärjestelmän hyvä käyttövarmuus ja suorituskyky, jolloin on mahdollista hallita energia-, raaka-aine- ja työvoimakustannuksia. Kunnossapito on yrityksille kuitenkin merkittävä menoerä, jolloin kunnossapitoresurssit on kohdistettava ja mitoitettava tehokkaasti. Tämän diplomityön tavoitteena on arvioida ja kehittää paperitehtaan hiertämön kunnossapitoresurssien käyttöä ja parantaa kunnossapidon suunnitelmallisuutta. Kunnossapidon rajalliset resurssit, käyttövarmuusvaatimukset ja vanheneva laitekanta ovat luoneet alueen kunnossapidolle haasteita, ja erityisesti yllättävistä vikaantumista aiheutuvaa korjaavaa kunnossapitoa ja siitä aiheutuvia kustannuksia halutaan vähentää. Kunnossapito tulee kohdistaa kohteisiin, joiden toiminnalla on suurin vaikutus koko järjestelmältä vaadittavaan toimintoon. Hierteenvalmistusprosessista luotiin käyttövarmuusmalli, jonka avulla tärkeimmät laitteet pyrittiin tunnistamaan. Käyttövarmuusmallin rakentamiseen käytettiin luotettavuuslohkokaavio- ja vikapuumenetelmää, joiden pohjalta mallia analysoitiin kvalitatiivisesti. Järjestelmän laitteita tarkasteltiin myös yrityksen toiminnanohjausjärjestelmästä saatavien kunnossapitotietojen ja –kustannusten perusteella. Tarkasteltavan alueen laitteet jaettiin kriittisyysluokkiin, jotka kuvaavat kohteiden tärkeyttä järjestelmän käytettävyyden, laaduntuottokyvyn, turvallisuustekijöiden sekä kunnossapidon kannalta. Tärkeimmille kohteille suoritettiin vika-, vaikutus- ja kriittisyysanalyysi, jonka tarkoituksena on tunnistaa kohteiden seurauksiltaan vakavimmat vikamuodot. Kohteiden kunnossapito- ja huolto-ohjelmaa arvioitiin ja kehitettiin tärkeimpien vikamuotojen ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi. Työn tuloksena hiertämön alueen laitteille luotiin huolto-ohjelma, jonka avulla kunnossapidon resurssit voidaan kohdistaa ensisijaisesti järjestelmän tärkeimmille osille ja vakavimmat vikamuodot pystytään havaitsemaan ajoissa. Diplomityön pohjana käytettiin luotettavuuskeskeisen kunnossapidon (RCM) toimintamallia.