Metalliteollisuudessa esiintyvän melun mittaaminen, arviointi ja mittausmenetelmien kehittäminen työturvallisuuden näkökulmasta

Abstract

Melu on säilynyt vuodesta toiseen työpaikkojen keskeisenä ongelmakohtana, erityisesti teollisuuden alalla. Kaikkia toimialoja tarkasteltaessa on melulle altistuminen työpaikoilla laskenut, mutta rakentamisen ja kaivos- sekä metalliteollisuuden parissa altistuneiden määrä on hienoisessa kasvussa. Arvioiden mukaan noin 480 000 työntekijää altistuu työpaikallaan päivittäin yli 80 dB:n (A) melulle ja noin 190 000 työntekijää yli 85 dB:n (A) melulle.

Melu aiheuttaa vuositasolla suurimman osan ammattitautiepäilyistä. Vuosittain raportoidaan noin 1700 uutta kuulovammaa tai sen epäilyä, mutta niistä melun aiheuttamaksi ammattitaudiksi vahvistetaan noin 800 tapausta. Melun vaikutukset näkyvät pääosin parantumattomina kuulovaurioina. Muita melun haittavaikutuksia ovat tinnitus, stressi, univaikeudet ja muut psyykkiset vaikutukset, sydän- ja verenkiertoelimistön muutokset sekä pidentynyt reaktioaika. Näiden lisäksi melu vaikeuttaa kommunikointia työpaikalla ja saattaa täten lisätä onnettomuusriskiä. Koska kuulo on ihmisen korvaamaton aisti, eikä kuulovaurioita ole mahdollista parantaa, on kuuloa suojeltava vaurioitumiselta.

Melualtistumiseen ja kuulovammoihin on pyritty vaikuttamaan meluntorjunnan keinoin, hallinnollisilla säännöksillä (VNa 85/2006), suojaimilla ja työmenetelmillä, mutta kuitenkaan vaikutukset eivät ammattitautitilastojen valossa ole merkittäviä. Työhygieeniset melusuositukset perustuvat nykyään vain ekvivalenttimelutason mittauksiin, vaikka melulla on muitakin ulottuvuuksia, esimerkiksi taajuustasossa. Toinen ongelma on se, että melusta saatavaa tietoa ei osata hyödyntää, eikä se johda toimenpiteisiin.

Nykypäivän teknologia mahdollistaa monipuolisempien mittausten tekemisen, jolloin melusta saadaan paljon enemmän informaatiosisältöä. Tässä työssä selvitettiin käytännön melumittausten avulla kahden eri menetelmän eroja ja tutkittiin, minkälaista informaatiota on näiden mittausten avulla mahdollista kerätä. Selvitettiin myös miten mittaustuloksia tulisi tulkita ja analysoida, ja minkälaisia johtopäätöksiä niiden perusteella voidaan tehdä.

Työn merkittävin anti oli se, että melun luonteesta, käyttäytymisestä, mittaamisesta ja mittauksiin vaikuttavista asioista, sekä mittausmenetelmien eroista ja hyödyntämismahdollisuuksista saavutettiin valaistuneempi käsitys. Ymmärrettiin, että nykyiset mittalaitteet ja -menettelyt eivät palvele meluntorjunnan tarpeita riittävän hyvin, vaan uutta teknologiaa ja näkemystä tarvitaan.