ITE-arkkitehtuuri: tie koneiston ohi
Vainikka, Otto Felix (2015)
2015
Arkkitehtuurin koulutusohjelma
Talouden ja rakentamisen tiedekunta - Faculty of Business and Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201511111702
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201511111702
Tiivistelmä
Miltei koko vuosimiljoonaisen historiansa ajan ihminen on muokannut fyysistä ympäristöään hyvin suoraviivaisesti. Idean saatuaan ihminen on rakentanut ja muokannut asuinpaikkaansa omin käsin tukeutuen sekä rationaaliseen että intuitiiviseen älyynsä. Kun idea on tällä tavoin konkretisoitunut suoraan tekijän omien käsien kautta, on prosessi pysynyt alusta loppuun ihmisen hallinnassa.
Kulttuurin viimeaikaisen kehityksen myötä on idean ja lopputuloksen väliin tullut suuri määrä byrokratiaa, sääntöjä, teollisuutta, standardeja sekä erilaisia toimijoita ja tahoja. Nämä yhdessä muodostavat monimutkaisen koneiston, jonka läpi idea kuljetetaan.
Tällainen koneisto on ilmiönä verrattain uusi, mutta olemme jo ehtineet tottua sen olemassaoloon siinä määrin, että näemme sen itsestäänselvyytenä. Vaihtoehtojen puuttuessa emme huomaa, että koneiston tuottamasta ympäristöstä puuttuu jotain olennaista. Vasta verratessamme sitä sellaiseen ympäristöön, jonka ihminen on saanut rakentaa ilman koneiston väliintuloa, huomaamme eron. Paikoissa, joiden rakentumista ei ole liikaa kontrolloitu, on usein kaikessa kotikutoisuudessaan ja epätäsmällisyydessään selittämätöntä viehätystä ja inhimillisyyttä, joka puuttuu kovin kontrolloidusta ympäristöstä.
Tässä työssä käsitellään tällaista kontrolloimatonta, koneiston ulkopuolista rakentamistapaa. Ilmiöllä on paljon yhtymäkohtia vapautta ja omaperäisyyttä korostavan ITE-taiteeksi nimetyn taidesuuntauksen kanssa. Yhteneväisyyden vuoksi kyseinen rakentamistapa on tässä työssä nimetty ITE-arkkitehtuuriksi. Lyhennesana ITE tarkoittaa “itse tehtyä elämää”.
Työssä ITE-arkkitehtuuria peilataan ITE-taiteeseen ja vallitsevaan rakennuskulttuuriimme. Lisäksi ITE-arkkitehtuurin olemusta avataan esimerkkien avulla.
Kulttuurin viimeaikaisen kehityksen myötä on idean ja lopputuloksen väliin tullut suuri määrä byrokratiaa, sääntöjä, teollisuutta, standardeja sekä erilaisia toimijoita ja tahoja. Nämä yhdessä muodostavat monimutkaisen koneiston, jonka läpi idea kuljetetaan.
Tällainen koneisto on ilmiönä verrattain uusi, mutta olemme jo ehtineet tottua sen olemassaoloon siinä määrin, että näemme sen itsestäänselvyytenä. Vaihtoehtojen puuttuessa emme huomaa, että koneiston tuottamasta ympäristöstä puuttuu jotain olennaista. Vasta verratessamme sitä sellaiseen ympäristöön, jonka ihminen on saanut rakentaa ilman koneiston väliintuloa, huomaamme eron. Paikoissa, joiden rakentumista ei ole liikaa kontrolloitu, on usein kaikessa kotikutoisuudessaan ja epätäsmällisyydessään selittämätöntä viehätystä ja inhimillisyyttä, joka puuttuu kovin kontrolloidusta ympäristöstä.
Tässä työssä käsitellään tällaista kontrolloimatonta, koneiston ulkopuolista rakentamistapaa. Ilmiöllä on paljon yhtymäkohtia vapautta ja omaperäisyyttä korostavan ITE-taiteeksi nimetyn taidesuuntauksen kanssa. Yhteneväisyyden vuoksi kyseinen rakentamistapa on tässä työssä nimetty ITE-arkkitehtuuriksi. Lyhennesana ITE tarkoittaa “itse tehtyä elämää”.
Työssä ITE-arkkitehtuuria peilataan ITE-taiteeseen ja vallitsevaan rakennuskulttuuriimme. Lisäksi ITE-arkkitehtuurin olemusta avataan esimerkkien avulla.