Koristeltu ankka ja rikos. Koriste ja koristeettomuus arkkitehtuurissa elämäntapamme kuvaajina.

Abstract

Diplomityö käsittelee koristetta ja koristeettomuutta arkkitehtuurissa sekä kysymystä, miksi moderni arkkitehtuuri hylkäsi ornamentin. Työssä analysoidaan koristeen tehtävää rakennuksissa ja koristeen yhteyttä niihin arvoihin ja asenteisiin, jotka uuden ajan alusta lähtien muokkasivat modernia yhteiskuntaa ja ajattelutapaa. Jotta selvitettäisiin, miksi moderni arkkitehtuuri merkitsi niin suurta muutosta arkkitehtonisessa ilmaisussa, paneudutaan moderniin ilmiönä ja siihen ilmapiiriin, jossa varhaiset modernistit kävivät koristeen vastaista kampanjaa. Koska koriste on yhteydessä kauneuteen ja estetiikkaan, työssä käsitellään myös estetiikan syntyä uuden ajan ajattelullisesta murroksesta. Se johti arkkitehtuurin tehtävän jakautumiseen kahtia: toiminnalliseen ja esteettiseen tehtävään. Se, miten arkkitehtuuri suhtautuu noihin tehtäviin, näkyy ilmaisullisena erona modernin arkkitehtuurin ja sitä edeltävien tyylien välillä. Se on myös tärkein ero postmodernin ja modernin arkkitehtuurin välillä. Tämä tutkimus analysoi modernin, postmodernin ja nykypäivän arkkitehtuurin suhdetta arkkitehtuurin kaksijakoisuuteen. Lisäksi selvitetään, mitä kumpikin tehtävä pitää sisällään ja kuinka ne ovat sidoksissa toisiinsa. Tutkimusmateriaalina käytetään sekä varhaisten modernistien koristetta koskevia argumentteja että myöhempää, erityisesti sosiologista analyysiä modernista ja sen luonteesta. Tutkimus jatkaa Adolf Loosin modernia ja Robert Venturin postmodernia koristeen tehtävän analyysiä ja tuo sen nykypäivään.