Ilmastonmuutoksen vaikutukset lentoasemien hulevesijärjestelmiin ja liukkaudentorjuntaan sekä vaikutuksiin varautuminen
Viitanen, Laura (2015)
Viitanen, Laura
2015
Ympäristö- ja energiatekniikan koulutusohjelma
Luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-11-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201510221688
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201510221688
Tiivistelmä
Tässä työssä tarkasteltiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia lentoasemien hulevesijärjestelmiin ja liukkaudentorjuntaan. Tarkastelun pohjaksi laadittiin kirjallisuuskatsaus maailman- ja Euroopan laajuisten sekä pohjoismaisten ilmailun kattojärjestöjen varautumisesta ilmastonmuutokseen. Lisäksi perehdyttiin VTT:n, Liikenne- ja viestintäministeriön sekä Ilmatieteen laitoksen laatimiin ilmastonmuutosennusteisiin.
Ilmastonmuutoksen myötä sadannan on arvioitu kasvavan 2060-lukuun mennessä Suomessa noin 15 %. Sadannan kasvun myötä kiitoteiden kuivatusjärjestelmät altistuvat entistä kovemmalle kuormituksella ja liukkaudentorjuntatarvetta lisäävien nollakelien yleistymisen myötä myös liukkaudentorjunta-aineiden kulutus voi kasvaa. Nollakelit tulevat ensin lisääntymään koko maassa, mutta kuluvan vuosisadan puolivälin jälkeen tarve voi vähentyä Etelä-Suomessa. Nykyiset liukkaudentorjuntamenetelmät ovat todennäköisesti toimivia myös tulevaisuudessa.
Työn soveltavassa osassa tarkasteltiin Oulun ja Tampere-Pirkkalan lentoasemien hulevesiverkostojen välityskapasiteetin riittävyyttä, kun hulevesimäärät lisääntyvät ilmastonmuutoksen myötä. Lentoasemien hulevesiverkostoista laadittiin hulevesimallit, joiden avulla tutkittiin hulevesiverkostojen toimivuutta erilaisilla sateilla ja tunnistettiin nykyisen verkoston ongelmakohdat. Lisäksi huleveden kulkeutumista mahdollisesti tulvivien hulevesikaivojen ympäristössä tutkittiin lentoasema-alueista laadittujen korkeusmallien avulla.
Mallinnuksen tulosten mukaan Oulun ja Tampere-Pirkkalan lentoasemien hulevesiverkostot toimivat kapasiteettinsa äärirajoilla ja hulevesiverkostoissa esiintyy tulvimista kerran viidessä vuodessa esiintyvällä 30 minuutin sateella. Tulvavesi ei kuitenkaan keräänny kiitoteille vaan valuu reunakaistaa pitkin kohti purkupistettä.
Lentoasemien hulevesiverkostojen kapasiteettiä suositellaan lisättävän peruskorjausten yhteydessä. Tilanne on todennäköisesti sama muillakin verkostolentoasemilla, koska ne on suunniteltu samoilla suunnitteluperiaatteilla. Kapasiteettiä voidaan lisätä putkikokoa kasvattamalla tai lisäämällä hulevesiverkostoon ylivuotoreittejä.
Suomen lentoasemilla kannattanee ottaa mallia Ruotsin ja Norjan ilmailun kattojärjestöjen toimista ilmastonmuutokseen varautumiseen liittyen. Swedavia ja Avinor ovat arvioineet kattavasti ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit lentoasemilleen ja kehittänyt tapoja vaikutuksiin varautumiseen.
Ilmastonmuutoksen myötä sadannan on arvioitu kasvavan 2060-lukuun mennessä Suomessa noin 15 %. Sadannan kasvun myötä kiitoteiden kuivatusjärjestelmät altistuvat entistä kovemmalle kuormituksella ja liukkaudentorjuntatarvetta lisäävien nollakelien yleistymisen myötä myös liukkaudentorjunta-aineiden kulutus voi kasvaa. Nollakelit tulevat ensin lisääntymään koko maassa, mutta kuluvan vuosisadan puolivälin jälkeen tarve voi vähentyä Etelä-Suomessa. Nykyiset liukkaudentorjuntamenetelmät ovat todennäköisesti toimivia myös tulevaisuudessa.
Työn soveltavassa osassa tarkasteltiin Oulun ja Tampere-Pirkkalan lentoasemien hulevesiverkostojen välityskapasiteetin riittävyyttä, kun hulevesimäärät lisääntyvät ilmastonmuutoksen myötä. Lentoasemien hulevesiverkostoista laadittiin hulevesimallit, joiden avulla tutkittiin hulevesiverkostojen toimivuutta erilaisilla sateilla ja tunnistettiin nykyisen verkoston ongelmakohdat. Lisäksi huleveden kulkeutumista mahdollisesti tulvivien hulevesikaivojen ympäristössä tutkittiin lentoasema-alueista laadittujen korkeusmallien avulla.
Mallinnuksen tulosten mukaan Oulun ja Tampere-Pirkkalan lentoasemien hulevesiverkostot toimivat kapasiteettinsa äärirajoilla ja hulevesiverkostoissa esiintyy tulvimista kerran viidessä vuodessa esiintyvällä 30 minuutin sateella. Tulvavesi ei kuitenkaan keräänny kiitoteille vaan valuu reunakaistaa pitkin kohti purkupistettä.
Lentoasemien hulevesiverkostojen kapasiteettiä suositellaan lisättävän peruskorjausten yhteydessä. Tilanne on todennäköisesti sama muillakin verkostolentoasemilla, koska ne on suunniteltu samoilla suunnitteluperiaatteilla. Kapasiteettiä voidaan lisätä putkikokoa kasvattamalla tai lisäämällä hulevesiverkostoon ylivuotoreittejä.
Suomen lentoasemilla kannattanee ottaa mallia Ruotsin ja Norjan ilmailun kattojärjestöjen toimista ilmastonmuutokseen varautumiseen liittyen. Swedavia ja Avinor ovat arvioineet kattavasti ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit lentoasemilleen ja kehittänyt tapoja vaikutuksiin varautumiseen.