Rikkidirektiivin vaikutukset Pohjois-Suomen sahojen merirahteihin ja kilpailutilanteeseen
Myllyniemi, Arto Juhani (2015)
Myllyniemi, Arto Juhani
2015
Rakennustekniikan koulutusohjelma
Talouden ja rakentamisen tiedekunta - Faculty of Business and Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-08-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201507291452
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201507291452
Tiivistelmä
Meriliikenteen ympäristövaikutuksiin on viimeisten vuosikymmenten aikana kiinnitetty runsaasti huomiota tavoitteena pienentää aiheutuvia haittoja luonnolle ja ihmisille. Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on ollut aktiivinen kansainvälinen toimija ympäristöasioissa. Viimeisin Suomea koskettava muutos on rikkidirektiivin voimaantulo 1.1.2015 MARPOL 73/78-yleissopimuksen mukaisesti. Tämän vuoden alusta Itä- ja Pohjanmerellä ja Englannin kanaalissa on laivoissa saanut käyttää vain alle 0,1 painoprosenttia rikkiä sisältävää polttoainetta. Uusien polttoaineiden valmistus on huomattavasti kalliimpaa kuin entisten runsasrikkisten laatujen. Tämän on aiheellisesti pelätty nostavan merirahtien hintaa ja siten heikentävän Suomen teollisuuden kilpailukykyä. Tiukasti kilpailtu sahateollisuus on ollut erityisen huolissaan tästä kehityksestä.
Tämän työn taustatiedot on saatu suurelta osin aikaisemmin tehdyistä tutkimuksista ja eri oppilaitosten opinnäytetöistä. Näiden tietojen avulla saa käsityksen rikkidirektiivin syntyhistoriasta. Tapaustutkimukseen otettiin tiedot useista Raahesta ja Oulusta tehdyistä laivauksista Pohjois-Afrikan ja Englannin satamiin. Laiva- ja matkatietojen avulla laskettiin polttoainekustannukset laivattua sahatavarakuutiometriä kohden eri polttoainelaaduilla. Tämän tutkimuksen perusteella laivausten polttoainekustannukset nousevat nykyisellä polttoainelaatujen hintaerolla jopa 30–90 % laivattua sahatavarakuutiometriä kohden riippuen reitistä, mikä tarkoittaa noin 2 USD/m3. Polttoainekustannukset muodostavat suurimman yksittäisen kustannuserän alusten kokonaiskustannuksista. Kokonaiskustannukset nousevat sahatavaralaivauksilla siten jopa 50 % tämän tutkimuksen laivausreiteillä. Tiukasti kilpailluilla markkinoilla muutoksella on merkitystä hintakilpailukykyyn, koska lisäkustannuksia ei ole mahdollista siirtää tuotteiden hintoihin. On siis erittäin todennäköistä, että kaikki lisäkustannukset tulevat saha- ja jalostuslaitosten maksettaviksi kohonneiden merirahtien myötä ja jousto on tehtävä lopputuotteen myyntihintaan tai katteeseen. Laskelmien perusteella saatu tulos (noin 2 USD/m3) on niin pieni, ettei se kuitenkaan mahdollista vaihtoehtoisten kuljetusmuotojen ja -reittien käyttöä.
Tämän työn taustatiedot on saatu suurelta osin aikaisemmin tehdyistä tutkimuksista ja eri oppilaitosten opinnäytetöistä. Näiden tietojen avulla saa käsityksen rikkidirektiivin syntyhistoriasta. Tapaustutkimukseen otettiin tiedot useista Raahesta ja Oulusta tehdyistä laivauksista Pohjois-Afrikan ja Englannin satamiin. Laiva- ja matkatietojen avulla laskettiin polttoainekustannukset laivattua sahatavarakuutiometriä kohden eri polttoainelaaduilla. Tämän tutkimuksen perusteella laivausten polttoainekustannukset nousevat nykyisellä polttoainelaatujen hintaerolla jopa 30–90 % laivattua sahatavarakuutiometriä kohden riippuen reitistä, mikä tarkoittaa noin 2 USD/m3. Polttoainekustannukset muodostavat suurimman yksittäisen kustannuserän alusten kokonaiskustannuksista. Kokonaiskustannukset nousevat sahatavaralaivauksilla siten jopa 50 % tämän tutkimuksen laivausreiteillä. Tiukasti kilpailluilla markkinoilla muutoksella on merkitystä hintakilpailukykyyn, koska lisäkustannuksia ei ole mahdollista siirtää tuotteiden hintoihin. On siis erittäin todennäköistä, että kaikki lisäkustannukset tulevat saha- ja jalostuslaitosten maksettaviksi kohonneiden merirahtien myötä ja jousto on tehtävä lopputuotteen myyntihintaan tai katteeseen. Laskelmien perusteella saatu tulos (noin 2 USD/m3) on niin pieni, ettei se kuitenkaan mahdollista vaihtoehtoisten kuljetusmuotojen ja -reittien käyttöä.