Tuotannonohjaus rakentamisen moniprojektiympäristössä

Abstract

Yrityksellä voi olla hallittavanaan kymmeniä tai jopa satoja projekteja samanaikaisesti. Tämä moniprojektiasetelma asettaa yrityksen johtamis- ja tuotannonohjauskäytännöille omat haasteensa. Rakentamistuotantoa koskevaa kirjallisuutta ja rakentamistuotannon ohjausmenetelmiä leimaa kuitenkin yksittäisen projektin paradigma – näkökannat ja menetelmät keskittyvät valtaosin yksittäisten projektien hallintaan. Moniprojektihallinta on sen sijaan jäänyt vähäiselle huomiolle. Tämän tutkimuksen tarkoitus on lisätä ymmärrystä vähän tutkitusta rakentamisen moniprojektiasetelmasta. Tutkimuksessa muun muassa osoitetaan, miten useista ja erikokoisista projekteista koostuvaa tuotantoa tulisi ohjata rakentamisen ympäristössä.

Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusstrategiana hyödynnettiin konstruktiivista tapaustutkimusta. Kirjallisuuskatsauksen perusteella tunnistettiin moniprojektituotannon ohjaamisen kannalta keskeiset organisatoriset ja toimintaympäristöön liittyvät tekijät. Havaintojen perusteella rakennettiin tutkimuksen konstruktiivinen viitekehys, jota hyödynnettiin tutkimuksen empiirisen osuuden jäsennyksessä. Empiirinen aineisto kerättiin pääasiallisesti puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla ja haastateltavat (12 kpl) valittiin tarkoituksenmukaisesti. Aineiston keräämisessä hyödynnettiin myös kohdeyrityksen sisäisiä dokumentteja ja osallistuvaa havainnointia parantamaan tutkimusaineiston validiteettia. Kohdeyrityksen tarkastelulla pyrittiin selvittämään, miten aikaisemmin konstruoidun viitekehyksen elementit ilmenevät kohdeyrityksessä.

Tutkimuksessa havaittiin, että tehokas tuotannonohjaus edellyttää projektien ja prosessin samanaikaista hallintaa sekä toimintaympäristön menestystekijöiden tunnistamista. Rakentamisen moniprojektiympäristössä projektien onnistuminen niille asetettujen tavoitteiden mukaisesti edellyttää erityisesti 1) yhteistyötä, 2) riittävää tietotaitoa ja osaamista sekä 3) prosessimaisuutta. Näiden lisäksi 4) proaktiivisen toiminnan, 5) riittävän tiedonkulun ja tiedon saatavuuden sekä 6) toiminnan jatkuvan parantamisen todettiin vaikuttavan projektien onnistumiseen. Erityisesti yhteistyön ja prosessimaisen toiminnan merkitys koettiin oletettua suuremmaksi. Tutkimuksen perusteella laaja sidosryhmäverkosto ja projektien riippuvuus ulkoisista sidosryhmistä lisäävät yhteistyön tarvetta. Prosessimaisen toiminnan havaittiin puolestaan vähentävän projektien eroavaisuuksista ja lukumäärästä aiheutuvia haasteita, parantavan organisaation muutoskyvykkyyttä ja asioihin reagoimista sekä edesauttavan tiedonkulkua. Edellä esitetyt havainnot on kuvattu tutkimuksen viitekehyksessä, jota täsmennettiin empiiristen havaintojen perusteella. Viitekehyksen suurin kontribuutio on siinä, että se edesauttaa moniprojektiympäristössä toimivaa yritystä fokusoimaan toimintonsa juuri niihin tekijöihin, jotka ovat keskeisiä projektien onnistumisen kannalta.