Pintavesilaitoksen saostuslietteiden tiivistys, vedenerotus ja loppusijoitus
Franssila, Sami (2015)
2015
Ympäristö- ja energiatekniikan koulutusohjelma
Luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201503121122
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201503121122
Tiivistelmä
Työssä tutkittiin Kyrönjoen jokiveden kemiallisessa saostuksessa muodostuvan rautapitoisen lietteen kunnostusta, tiivistystä, vedenerotusta ja loppusijoitusta. Lietteen kunnostusta ja tiivistystä tutkittiin nonionisella ja anionisella polymeerillä laskeutus- ja suodatuskokeissa. Vedenerotuskokeet toteutettiin kammiosuotopuristimella. Liete- ja suodosnäytteistä analysoitiin muun muassa kiintoaineen, metallien, ravinteiden ja orgaanisen aineen määrä. Eri loppusijoitusten soveltuvuutta arvioitiin lietteen ominaisuuksien perusteella. Vuosittaisia lietemääriä arvioitiin jokiveden ominaisuuksien ja kemiallisen saostuksen tilastojen perusteella.
Kokeissa todettiin nonionisen polymeerin soveltuvan paremmin lietteen kunnostukseen alhaisemman optimiannostuksen vuoksi. Liete tiivistyi laskeutuskokeissa 1 % kiintoainepitoisuuteen. Tiivistyksen supernatantti oli pitoisuuksiltaan verrattavissa jokiveteen. Kammiosuotopuristimella käsitellyn lietteen kuiva-ainepitoisuus oli suurimmillaan 11,7 %. Optimoitu kammiosuotopuristin muodostaa todennäköisesti kuivemman lietteen. Laboratoriolingolla päästiin 16 % (±2) kuiva-ainepitoisuuteen. Orgaanista ainetta lietteissä oli 57,2 – 63,7 %. Lietteen kuiva-aineen metallipitoisuudet olivat alle maa- ja metsätalousministeriön lannoitevalmisteasetuksen raja-arvojen. Kemiallisessa saostuksessa kiintoainetta muodostuu arviolta 225 – 406 t/a. Kiintoainepitoisuudeltaan 15 – 20 % lietettä muodostuu arviolta 1125 – 2710 t/a.
Lietteenkäsittelyksi esitetään tiivistystä ja mekaanista vedenerotusta lingolla. Kunnostukseen esitetään nonionista polymeeriä. Vedenerotuksen rejektivedet voidaan johtaa tiivistykseen ja tiivistyksen rejektivedet voidaan mahdollisesti johtaa jokeen tai kemialliseen saostukseen. Loppusijoituksena lietteelle esitetään maanparannuskäyttöä. Liete voidaan sekoittaa turpeeseen tai kompostimultaan pH:n ja kosteuden säätämiseksi. Lisätutkimuksina suositellaan tiivistyksen kuormituksen ja lingon koeajoja.
Kokeissa todettiin nonionisen polymeerin soveltuvan paremmin lietteen kunnostukseen alhaisemman optimiannostuksen vuoksi. Liete tiivistyi laskeutuskokeissa 1 % kiintoainepitoisuuteen. Tiivistyksen supernatantti oli pitoisuuksiltaan verrattavissa jokiveteen. Kammiosuotopuristimella käsitellyn lietteen kuiva-ainepitoisuus oli suurimmillaan 11,7 %. Optimoitu kammiosuotopuristin muodostaa todennäköisesti kuivemman lietteen. Laboratoriolingolla päästiin 16 % (±2) kuiva-ainepitoisuuteen. Orgaanista ainetta lietteissä oli 57,2 – 63,7 %. Lietteen kuiva-aineen metallipitoisuudet olivat alle maa- ja metsätalousministeriön lannoitevalmisteasetuksen raja-arvojen. Kemiallisessa saostuksessa kiintoainetta muodostuu arviolta 225 – 406 t/a. Kiintoainepitoisuudeltaan 15 – 20 % lietettä muodostuu arviolta 1125 – 2710 t/a.
Lietteenkäsittelyksi esitetään tiivistystä ja mekaanista vedenerotusta lingolla. Kunnostukseen esitetään nonionista polymeeriä. Vedenerotuksen rejektivedet voidaan johtaa tiivistykseen ja tiivistyksen rejektivedet voidaan mahdollisesti johtaa jokeen tai kemialliseen saostukseen. Loppusijoituksena lietteelle esitetään maanparannuskäyttöä. Liete voidaan sekoittaa turpeeseen tai kompostimultaan pH:n ja kosteuden säätämiseksi. Lisätutkimuksina suositellaan tiivistyksen kuormituksen ja lingon koeajoja.