Kiinteistöjen vuotovahingot 2000-luvulla
Haapaniemi, Minna (2014)
Haapaniemi, Minna
2014
Rakennustekniikan koulutusohjelma
Talouden ja rakentamisen tiedekunta - Faculty of Business and Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-09-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201408261392
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201408261392
Tiivistelmä
Vuotovahingot muodostavat nykyisin sekä kiinteistö- että kotivakuutuksen suurimman korvausmenon, vuonna 2012 korvattavia vuotovahinkoja oli noin 36 000 kappaletta. Vuotovahinkojen korvausmäärät ovat kasvaneet vuosituhannen alun ajan, vuonna 2000 korvausmäärä oli noin 80 miljoonaa euroa ja vuoteen 2012 mennessä määrä oli noussut lähes 157 miljoonaan euroon. Tämän työn tavoitteena on selvittää vuotovahinkojen syitä, keinoja ehkäistä vuotovahinkoja ja pienentää niistä aiheutuneita kustannuksia sekä tehdä laajemminkin johtopäätöksiä vuosituhannen alun vuotovahinkojen ja niiden torjunnan kehityssuunnista.
Työ jakaantuu kahteen osaan: Kirjallisuustutkimusosassa luodaan viitekehys olemassaolevan rakennuskannan ja rakenneratkaisujen sekä vakuuttamisen periaatteiden selvittämisen kautta. Vuotovahinkoselvitys 2013 ja 2000-luvun vahinkokehityksen analyysi ja johtopäätökset muodostavat työn toisen osan. Vuotovahinkoselvitys 2012-2013 on vuosituhannen alussa (2002-2003) tehdyn ja 2007-2008 seurantatutkimuksen jatkumoa. Vuotovahinkojen syitä, aiheuttajia ja syntymekanismeja tarkastellaan rakennustyypeittäin, rakennusten ja putkistojen sekä laitteiden iän mukaan jaoteltuina. Työssä myös selvitetään laite- ja putkistokohtaiset vuotolähteet ja näiden sijainti rakennuksessa ja rakenteessa. Kustannusten osalta työssä esitetään korvattavien vahinkojen osuus, keskimääräinen korvaus sekä korvausmäärien tarkastelua vahinko- ja aiheuttajatyypeittäin. Vuotovahinkojen kehitystä 2000-luvulla tarkastellaan työssä rakennustyypeittäin, vuotavan putkiston/laitteiston näkökulmasta, syntymekanismin mukaan sekä vuodon sijainnin mukaan.
Vuotovahinkojen torjunnassa tulisi käyttää rakennusten pitkään elinkaareen perustuvia erilaisia rakentamisen projektimalleja tehokkaammin hyödyksi sekä korjaus- että uudisrakentamisessa. Uudisrakentamisessa elinkaari- mallin mukaiset projektit, joissa rakentaja ottaa kokonaisvastuun myös kiinteistöhuollosta käyttöönoton jälkeen ja korjausrakentamisessa ryhmäkorjausrakentaminen, missä esimerkiksi putkistoremontteja toteutetaan monen taloyhtiön voimin, ovat positiivisia kehityssuuntia, jolla pystytään myös ehkäisemään vuotovahinkoja. Vuotovahinkojen ennalta ehkäisyssä on tärkeää huomata, että minkään yksittäisen tahon tekemä erillinen toimenpide ei ole niinkään ratkaiseva, vaan enemmän vaikuttaa oikeiden toimintatapojen ja ohjeistusten lisäksi hyvä kommunikaatio ja olennaisen tiedon oikea-aikainen siirto osapuolten välillä.
Työ jakaantuu kahteen osaan: Kirjallisuustutkimusosassa luodaan viitekehys olemassaolevan rakennuskannan ja rakenneratkaisujen sekä vakuuttamisen periaatteiden selvittämisen kautta. Vuotovahinkoselvitys 2013 ja 2000-luvun vahinkokehityksen analyysi ja johtopäätökset muodostavat työn toisen osan. Vuotovahinkoselvitys 2012-2013 on vuosituhannen alussa (2002-2003) tehdyn ja 2007-2008 seurantatutkimuksen jatkumoa. Vuotovahinkojen syitä, aiheuttajia ja syntymekanismeja tarkastellaan rakennustyypeittäin, rakennusten ja putkistojen sekä laitteiden iän mukaan jaoteltuina. Työssä myös selvitetään laite- ja putkistokohtaiset vuotolähteet ja näiden sijainti rakennuksessa ja rakenteessa. Kustannusten osalta työssä esitetään korvattavien vahinkojen osuus, keskimääräinen korvaus sekä korvausmäärien tarkastelua vahinko- ja aiheuttajatyypeittäin. Vuotovahinkojen kehitystä 2000-luvulla tarkastellaan työssä rakennustyypeittäin, vuotavan putkiston/laitteiston näkökulmasta, syntymekanismin mukaan sekä vuodon sijainnin mukaan.
Vuotovahinkojen torjunnassa tulisi käyttää rakennusten pitkään elinkaareen perustuvia erilaisia rakentamisen projektimalleja tehokkaammin hyödyksi sekä korjaus- että uudisrakentamisessa. Uudisrakentamisessa elinkaari- mallin mukaiset projektit, joissa rakentaja ottaa kokonaisvastuun myös kiinteistöhuollosta käyttöönoton jälkeen ja korjausrakentamisessa ryhmäkorjausrakentaminen, missä esimerkiksi putkistoremontteja toteutetaan monen taloyhtiön voimin, ovat positiivisia kehityssuuntia, jolla pystytään myös ehkäisemään vuotovahinkoja. Vuotovahinkojen ennalta ehkäisyssä on tärkeää huomata, että minkään yksittäisen tahon tekemä erillinen toimenpide ei ole niinkään ratkaiseva, vaan enemmän vaikuttaa oikeiden toimintatapojen ja ohjeistusten lisäksi hyvä kommunikaatio ja olennaisen tiedon oikea-aikainen siirto osapuolten välillä.