Sähkön siirtohinnoittelu ja kuormitusmallien käyttö tariffisuunnittelussa

Abstract

Suomessa sähköverkkoliiketoiminta on luonteeltaan luvanvaraista maantieteellisiin alueisiin jakautunutta monopolitoimintaa. Sähkön siirrosta vastaavat alueilla toimivat yksittäiset verkonhaltijat, jotka rahoittavat toimintansa pääosin sähkön siirrosta perittävillä siirtotariffeilla. Siirtomaksuilla katetaan sähkön siirrosta aiheutuneet kustannukset sekä saadaan sähköverkkoon sijoitetulle pääomalle tuottoa. Monopoliluonteensa vuoksi sähkön siirtohinnoittelulle on asetettu reunaehdot lainsäädännössä. Verkkoyhtiöllä ei ole luonnollisen kilpailun puutteen vuoksi tarpeita siirtohinnoittelun kehittämiselle ja edulliselle hinnoittelulle. Suomessa lainsäädännön noudattamista valvoo Energiamarkkinavirasto. Siirtohinnoittelulle ei ole olemassa yleisesti pätevää laskentamenetelmää, mutta hinnoittelun on luonteeltaan oltava perusteltua ja läpinäkyvää. Diplomityön tavoitteena oli havainnollistaa siirtotariffien muodostamista prosessina sitä koskevan lainsäädännön ja yleisten hinnoitteluperiaatteiden puitteissa laskentaesimerkin avulla. Laskentaesimerkissä tarkastelussa oli erään suomalaisen verkkoyhtiön verkon osasta muodostettu kuvitteellinen verkkoyhtiö, jolle muodostettiin aiheuttamisperiaatten mukaiset siirtotariffit. Lähtökohdaksi tarkastelussa oletettiin, että sähköverkko toimii siirtokanavana tuotannolta asiakkaalle. Tästä johtuen lähes 80 % sähkön siirron kokonaiskustannuksista kohdistettiin siirtotariffien kiinteisiin maksukomponentteihin. Esimerkissä tarkasteltiin erilaisten kuormitusmallien ja verkostokustannusten kohdistamismenetelmien vaikutuksia muodostettaviin siirtotariffeihin hyödyntäen diplomityön ohessa kehitettyä laskentatyökalua. Lisätarkasteluna laskentaesimerkissä muodostettiin tehoperusteinen siirtotariffi pienasiakkaille vaihtoehdoksi nykyisille siirtotariffirakenteille. Laskentaesimerkin tulosten perusteella havaittiin, että käytettävien kuormitusmallien vaikutus laskettujen tehojen suuruuksiin on merkittävä. Koska suurin osa siirron kustannuksista kohdistettiin asiakkaille tehon perusteella, oli käytettävien kuormitusmallien tarkkuudella merkittävä rooli siirtotariffien muodostamisessa. Erot käytettyjen kustannusten kohdistamismenetelmien suhteen osoittivat, että valittavalla menetelmällä on vaikutus laskennan lopputuloksiin etenkin siirryttäessä kustannuspaikkakohtaisesta tarkastelusta verkonosakohtaiseen tarkasteluun. Aiheuttamisperiaatteen mukaisten siirtotariffien käytännöllisempään hinnastoon johtaviin muokkausperiaatteisiin ei työssä otettu kantaa niiden tulkinnanvaraisuuden vuoksi. Tulevaisuuden osalta kiinnostus vaihtoehtoisia siirtotariffirakenteita kohtaan on ollut viime vuosina kasvussa ja laskentaesimerkissä lyhyesti esitetelty pienasiakkaan tehotariffi toimi esimerkkinä laskentatyökalun avulla muodostetusta tehoperusteisesta siirtotariffirakenteesta. Siirtotariffitutkimuksen osalta laskentatyökalu tarjoaa pohjan tarkemmalle tarkastelulle ja erilaisten siirtotariffirakenteiden muodostamiselle.