WeMe vai MeWe? Palveluasuminen ja yhteisöllisyys - Case Närpiö
Siikaniemi, Inkeri (2013)
Siikaniemi, Inkeri
2013
Arkkitehtuurin koulutusohjelma
Tuotantotalouden ja rakentamisen tiedekunta - Faculty of Business and Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-10-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201310241381
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201310241381
Tiivistelmä
Diplomityö koostuu kolmesta eri osa-alueesta. Työ tutkii kohderyhmänsä, dementoituneiden ikäihmisten, asumisympäristön haasteita. Asumista pohditaan erityisesti yhteisöllisyyden näkökulmasta. Lisäksi koko terveyskeskusalueen kehittämistä tarkastellaan terveydenhuollon tulevaisuuden skenaarioiden avulla.
Diplomityön suunnitteluosuus on jatkoa MONIKKO -hankeelle. ”Moninaisten yhteisöllisten asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämispilotit” –hanke on työ ja elinkeinoministeriön tukeman ikärakennemuutosalueiden verkoston (DEMO) yhteistyöhanke. Hanke toteutettiin vuosina 2011 ja 2012. Sen tavoitteena oli tutkia yhteisöllistä asuinympäristöä, sen eri malleja ja toteutusmuotoja. Hanke muodostui kahdesta osa-alueesta, selvitys- ja suunnittelutyöstä. Suunnitteluosiossa laadittiin ideasuunnitelmia kohdekunnista riippuen erilaisiin asukasryhmiin ja tarpeisiin. Tämän työn kohdekunta on Närpiön kaupunki ja suunnittelukontekstina Närpiön terveyskeskusalue.
Närpiöllä on tarve kehittää terveyskeskusalueen olemassa olevia palveluasumisen yksiköitä vastaamaan paremmin asukkaiden tarpeita sekä rakentaa uusia asumisen yksiköitä lähinnä vaikeista muistihäiriöistä eli dementiasta kärsiville vanhuksille. Lähtöajatuksena on kehittää tehostetun palveluasumisen kokonaisuus, jossa tilalliset ratkaisut tukevat mahdollisimman hyvin monipuolista yhteistoimintaa ja yhteisöllisyyttä.
Diplomityö esittelee MONIKKO -hankkeen puitteissa tehdyn konseptin sekä projektin jälkeen edelleen kehitellyn suunnitelman. Suunnitelmaa on hiottu erityisesti asuinryhmien osalta, jotta niiden toiminta itsenäisesti olisi paremmin hallittavissa.
Tässä diplomityössä yhteisöllisyys on ymmärretty sekä läheisten ja hoitohenkilökunnan että koko kyläyhteisön tuomisena lähelle dementoituneen jokapäiväistä elämää ja luomaan yhteisö dementoituneiden ympärille. Dementian oireiden luonteen vuoksi yhteisöllisyyttä on mahdotonta käsittää tässä yhteydessä sen perinteisessä merkityksessä, jossa yhteisöllisyys kasvaa asukkaiden yhdessä tekemisestä ja osallistumisesta.
Diplomityö nojaa aikaisempiin tutkimuksiin, joiden mukaan Suomen ruotsinkielisen vähemmistön peruskulttuurissa kytee yhteisöllisyyden siemen. Suurin osa närpiöläisistä kuuluu kyseiseen vähemmistöön.Tätä olemassa olevaa yhteisöllisyyttä vahvistetaan luomalla sille tilaa. Närpiön terveyskeskusalueesta kehitetään kaikkien närpiöläisten kyläkeskus.
Diplomityön suunnitteluosuus on jatkoa MONIKKO -hankeelle. ”Moninaisten yhteisöllisten asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämispilotit” –hanke on työ ja elinkeinoministeriön tukeman ikärakennemuutosalueiden verkoston (DEMO) yhteistyöhanke. Hanke toteutettiin vuosina 2011 ja 2012. Sen tavoitteena oli tutkia yhteisöllistä asuinympäristöä, sen eri malleja ja toteutusmuotoja. Hanke muodostui kahdesta osa-alueesta, selvitys- ja suunnittelutyöstä. Suunnitteluosiossa laadittiin ideasuunnitelmia kohdekunnista riippuen erilaisiin asukasryhmiin ja tarpeisiin. Tämän työn kohdekunta on Närpiön kaupunki ja suunnittelukontekstina Närpiön terveyskeskusalue.
Närpiöllä on tarve kehittää terveyskeskusalueen olemassa olevia palveluasumisen yksiköitä vastaamaan paremmin asukkaiden tarpeita sekä rakentaa uusia asumisen yksiköitä lähinnä vaikeista muistihäiriöistä eli dementiasta kärsiville vanhuksille. Lähtöajatuksena on kehittää tehostetun palveluasumisen kokonaisuus, jossa tilalliset ratkaisut tukevat mahdollisimman hyvin monipuolista yhteistoimintaa ja yhteisöllisyyttä.
Diplomityö esittelee MONIKKO -hankkeen puitteissa tehdyn konseptin sekä projektin jälkeen edelleen kehitellyn suunnitelman. Suunnitelmaa on hiottu erityisesti asuinryhmien osalta, jotta niiden toiminta itsenäisesti olisi paremmin hallittavissa.
Tässä diplomityössä yhteisöllisyys on ymmärretty sekä läheisten ja hoitohenkilökunnan että koko kyläyhteisön tuomisena lähelle dementoituneen jokapäiväistä elämää ja luomaan yhteisö dementoituneiden ympärille. Dementian oireiden luonteen vuoksi yhteisöllisyyttä on mahdotonta käsittää tässä yhteydessä sen perinteisessä merkityksessä, jossa yhteisöllisyys kasvaa asukkaiden yhdessä tekemisestä ja osallistumisesta.
Diplomityö nojaa aikaisempiin tutkimuksiin, joiden mukaan Suomen ruotsinkielisen vähemmistön peruskulttuurissa kytee yhteisöllisyyden siemen. Suurin osa närpiöläisistä kuuluu kyseiseen vähemmistöön.Tätä olemassa olevaa yhteisöllisyyttä vahvistetaan luomalla sille tilaa. Närpiön terveyskeskusalueesta kehitetään kaikkien närpiöläisten kyläkeskus.