Lintulan luostarin navetan restaurointi ja muutos uuteen käyttötarkoitukseen

Abstract

Diplomityössäni perehdyn vanhan sahayhdyskuntaa palvelleen suurtilan pihapiirin historiaan ja siellä sijaitsevan kivinavetan ideointiin sen muuntamiseksi uuteen käyttötarkoitukseen. Pihapiiristä on muotoutunut nykyinen Lintulan luostari, joten se on enemmän kuin pelkkä vanha maatilan pihapiiri. Pihapiiri käsittää päärakennuksen, meijerirakennuksen, kivinavetan, riihen sekä pienempiä talousrakennuksia. Siitä pienen matkan päässä on uusi luostarin pihapiiri, joka käsittää luostarin uudempia rakennuksia.

Vanhan pihapiirin rakennuskannassa on tapahtunut lukuisia muutoksia pihapiirin olemassaolon aikana. Joitakin rakennuksia on purettu, joitakin remontoitu ja joitakin uusiakin rakennettu. Vähän matkan päässä oleva uusi luostarikeskus on rakennettu kokonaan 1960-luvulta alkaen. Luostarilla on laajenevien ja muuntuvien toimintojen vuoksi jatkuvia tilantarpeiden muutoksia, joista merkittävimpänä mainittakoon karjanpidon lopettaminen. Luostarilla on tällä hetkellä suunnitelmissa laajentaa uutta asuntolaansa. Suunnitelmat on tehnyt arkkitehtuuritoimisto Lappalainen & Korjonen. Laajennusosa vastaisi mahdolliseen uusien jäsenien asumistarpeeseen ja kasvaneisiin aputilojen tarpeisiin. Sen lisäksi luostarilla on sellaisia tilantarpeita, joihin vanha navetta voisi vastata remontoituna.

Vanhojen rakennusten suhteen ollaan monesti valintatilanteessa: Rakennus puretaan pois siksi, että sillä ei ole mitään käyttöä. Rakennus remontoidaan kokonaan uuteen käyttöön, koska sillä on sentään sopivan kokoinen rakennusrunko ja ehjä vesikatto tulevaa käyttöä varten. Rakennukseen tehdään vain pieniä korjauksia koska se muutenkin melkein vastaa nykyistä käyttötarkoitusta. Rakennus museoidaan, koska se on niin harvinainen rakennustyyppi.

Kun vanhaa rakennuskantaa remontoidaan uuteen käyttöön, saadaan usein kelvollista käyttötilaa, mutta jos suunnittelijan silmä on ollut taitamaton huomioimaan vanhan rakennuksen arvoja, on saatettu menettää rakennuksen historiallinen arvo ja tunnelma. Usein on jopa purettu vanha ja tehty tilalle uusi. Miksi ei voisi jättää vanhaa paikoilleen ja tehdä uutta muualle? Luostarialue on kokonaisuudessaan kyllä muotoutunut tällä periaatteella. Siinä vanha pihapiiri ja uusi luostarikeskus on selkeästi erotettu erilleen ja niitä yhdistää koivukuja.

Inventoinnissa ja suunnitelmissa haluan korostaa sitä periaatetta, että vanha pihapiiri olisi mahdollisimman alkuperäinen ja uudisrakentaminen keskittyisi pelkästään uuteen luostarikeskukseen. Navetan korjauksen suunnittelussa täytyy perehtyä sen rakennushistoriaan, navetassa nykyisin oleviin rakenteisiin ja kautta aikain tapahtuneisiin muutoksiin. Uusien toimintojen suunnittelussa arkkitehtuurin painopiste on sopeuttaa se vanhaan, mutta kuitenkin modernilla tavalla. Tarkoitus ei ole museoida, vaan se mikä on uutta, kuuluukin näyttää uudelta. Uudet ratkaisut voivat olla jopa kontrasti ja vastakohta vanhalle. Rakennuksen ulkoasuun ei kuitenkaan pidä tehdä suuria muutoksia. On myös kestävän kehityksen mukaista hyödyntää vanhaa rakennusta, koska vastaavien tilojen tekeminen uuteen rakennukseen kuluttaa paljon luonnonvaroja ja energiaa. Monesti vanhassa rakennuksessa tulee mukana esteettisiä tunnelmatekijöitä, joita on nykyään alettu arvostaa.