Luokanopettajien kokema työhyvinvointi erikokoisissa kouluyhteisöissä
Sahala, Valtteri (2016)
2016
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-10-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611072522
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611072522
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavoilla erikokoisilla kouluilla työskentelevät alakoulujen opettajat kokevat työyhteisönsä koon vaikuttavan työhyvinvointiinsa.
Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja tutkimukseen osallistui kuusi alakoulun opettajaa. Kolme opettajista oli kyläkouluopettajia ja kolme suurten koulujen opettajia. Haastattelujen oletettiin kertovaan jotain niistä asioista, millaiseksi erikokoisten koulujen opettajat kokevat työhyvinvointinsa, ja löytyykö työyhteisön koosta työhyvinvoinnin kokemukseen vaikuttavia seikkoja.
Tutkimustulosten mukaan opettajat kokevat monien erilaisten asioiden vaikuttavan työhyvinvointiinsa. Opettajan työn kuormitustekijät erosivat toisistaan suurissa ja pienissä kouluissa. Suurissa kouluissa kuormittaviksi tekijöiksi koettiin suuret ryhmäkoot ja heterogeeniset ryhmät. Pienissä kouluissa kuormittavaksi koettiin pieni työyhteisö ja sen aikaansaama kollegiaalisen tuen vähyys. Kiire koettiin kuormittavaksi tekijäksi suurissa ja pienissä kouluissa. Suurissa kouluissa sitä aiheuttivat suuret opetusryhmät ja runsas kirjaamistyö. Pienissä kouluissa kiirettä aiheutti henkilökunnan vähyys ja siitä aiheutuva suuri valvontavastuun määrä. Pienet koulut koettiin kuitenkin ilmapiiriltään leppoisammiksi ja vähemmän hektisiksi kuin suuret.
Fyysisiä puitteita vertailtaessa suuret koulut osoittautuivat sisätiloiltaan ahtaiksi. Myös sisäilmaongelmia koettiin. Pienet koulut koettiin ulkomiljööltään virkistäviksi, mutta opetusvälineistöltään puutteellisiksi. Myös niiden sisätilojen ahtautta kritisoitiin.
Työyhteisön tuki koettiin niin suurissa kuin pienissä kouluissa tärkeäksi työhyvinvointiin vaikuttavaksi tekijäksi. Pienissä kouluissa korostui henkilökemioiden merkitys. Vastuun jakautumisen osalta eroja ei suurten ja pienten koulujen välillä löytynyt. Vastuun jakautuminen näytti riippuvan ensisijaisesti yksittäisen koulun toimintakulttuurista.
Kommunikoinnin ja toimivan vuorovaikutuksen merkitys työhyvinvoinnille osoittautui suureksi. Vuorovaikutus toimi paremmin suurten koulujen työyhteisöissä. Pienissä kouluissa työyhteisön työhyvinvointiin vaikuttavana asiana korostui se, miten opettajat tulevat keskenään toimeen ja miten samanhenkisiä he ovat.
Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja tutkimukseen osallistui kuusi alakoulun opettajaa. Kolme opettajista oli kyläkouluopettajia ja kolme suurten koulujen opettajia. Haastattelujen oletettiin kertovaan jotain niistä asioista, millaiseksi erikokoisten koulujen opettajat kokevat työhyvinvointinsa, ja löytyykö työyhteisön koosta työhyvinvoinnin kokemukseen vaikuttavia seikkoja.
Tutkimustulosten mukaan opettajat kokevat monien erilaisten asioiden vaikuttavan työhyvinvointiinsa. Opettajan työn kuormitustekijät erosivat toisistaan suurissa ja pienissä kouluissa. Suurissa kouluissa kuormittaviksi tekijöiksi koettiin suuret ryhmäkoot ja heterogeeniset ryhmät. Pienissä kouluissa kuormittavaksi koettiin pieni työyhteisö ja sen aikaansaama kollegiaalisen tuen vähyys. Kiire koettiin kuormittavaksi tekijäksi suurissa ja pienissä kouluissa. Suurissa kouluissa sitä aiheuttivat suuret opetusryhmät ja runsas kirjaamistyö. Pienissä kouluissa kiirettä aiheutti henkilökunnan vähyys ja siitä aiheutuva suuri valvontavastuun määrä. Pienet koulut koettiin kuitenkin ilmapiiriltään leppoisammiksi ja vähemmän hektisiksi kuin suuret.
Fyysisiä puitteita vertailtaessa suuret koulut osoittautuivat sisätiloiltaan ahtaiksi. Myös sisäilmaongelmia koettiin. Pienet koulut koettiin ulkomiljööltään virkistäviksi, mutta opetusvälineistöltään puutteellisiksi. Myös niiden sisätilojen ahtautta kritisoitiin.
Työyhteisön tuki koettiin niin suurissa kuin pienissä kouluissa tärkeäksi työhyvinvointiin vaikuttavaksi tekijäksi. Pienissä kouluissa korostui henkilökemioiden merkitys. Vastuun jakautumisen osalta eroja ei suurten ja pienten koulujen välillä löytynyt. Vastuun jakautuminen näytti riippuvan ensisijaisesti yksittäisen koulun toimintakulttuurista.
Kommunikoinnin ja toimivan vuorovaikutuksen merkitys työhyvinvoinnille osoittautui suureksi. Vuorovaikutus toimi paremmin suurten koulujen työyhteisöissä. Pienissä kouluissa työyhteisön työhyvinvointiin vaikuttavana asiana korostui se, miten opettajat tulevat keskenään toimeen ja miten samanhenkisiä he ovat.