Tätä pitää pohtia : Sosiaalihuoltolain uudistus sossun silmin katsottuna
Mäkipää, Mirka (2016)
Mäkipää, Mirka
2016
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma, Pori - Degree Programme in Social Work, Pori
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-10-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611072521
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611072521
Tiivistelmä
Tutkielmani kohteena ovat sosiaalihuoltolain uudistuksen mahdolliset vaikutukset lastensuoje-luasiakkuuden arvioimisen näkökulmasta. Tavoitteeni on selvittää, miten sosiaalihuoltolain muutos mahdollisesti vaikuttaa lastensuojelun arjen käytäntöihin. Tavoitteenani on pyrkiä tuottamaan tietoa siitä, kuinka sosiaalityöntekijät näkevät ja kokevat lakimuutoksen arjen työssä ja mitä sosiaalityöntekijöiden kertoman mukaan lakimuutos merkitsee lastensuojeluasiakkuuksien arvioimisen kannalta. Kiinnostukseni aiheeseen on herännyt oman työni kautta. Toimin tällä hetkellä va. sosiaalityöntekijänä ja teen työkseni sosiaalihuoltolain mukaisia palvelutarpeen arviointeja, joiden yhteydessä selvitetään lastensuojelulain mukaista lastensuojelun tarvetta.
Tutkielman käsitteellinen viitekehys liittyy ammatilliseen ihanteeseen sosiaalityön ammatin asiantuntijuudesta ja harkintavallan käsitteestä. Sosiaalityön ammatin asiantuntijuuden näkökulmina ovat teoriatiedon - ja käytännöntyön ymmärrys, reflektoinnin merkitys ja lastensuojelutyön erityisyys. Metodologisena lähtökohtana on maltillinen realismi. Aineiston hankintamenetelmänä on puolistrukturoitu teemahaastattelu. Tutkimusaineistoni koostuu 7 sosiaalityöntekijän haastattelusta ja yhdestä kirjallisesta vastauksesta. Aineiston keräsin Etelä-Suomessa sijaitsevasta kaupungista keväällä 2016. Tutkimusmetodina olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että sosiaalihuoltolain muutos ei ole vaikuttanut kohdekaupungin lastensuojelun arviointityöhön kovinkaan merkittävästi. Tutkimustulosten mukaan haastateltavilla oli eri näkemys siitä, tehdäänkö lastensuojelun sosiaalityössä palvelutarpeen arviointeja vai lastensuojelun tarpeen selvityksiä. Palvelutarpeen arviointitermiä ei käytetä arjen työskentelyssä ja sosiaalityöntekijöiden asiantuntijatieto vaikuttaa vähäiseltä.
Tutkielmani keskeisin tulos on se, että sain tutkimustuloksilla vastauksen siihen, millainen on tämän hetkinen tilanne lastensuojelussa ja miten haastateltavat ovat kokeneet ensimmäisen vuoden sosiaalihuoltolain muutoksen jälkeen. Tutkielmalleni asetettuihin tutkimuskysymyksiin tutkimustuloksilla en saanut kovin laajoja vastauksia. Keskeisin tulos tämän tapauksen kohdalla on se, että lakeja muuttaessa ei ole riittävästi huomioitu ammatillisten käytäntöjen kehittämistä. Toimenpidesuosituksena olisi, että kaupunki josta keräsin aineiston, aloittaisi toimenpiteet, joihin sosiaalihuoltolain muutos velvoittaa. Valtakunnan tasoisesti ehdottoman tärkeää olisi, että sosiaalihuoltolain muutosta valvottaisiin ja kuntia velvoitettaisiin toteuttamaan sosiaalityötä sosiaalihuoltolain mukaisesti.
Tutkielman käsitteellinen viitekehys liittyy ammatilliseen ihanteeseen sosiaalityön ammatin asiantuntijuudesta ja harkintavallan käsitteestä. Sosiaalityön ammatin asiantuntijuuden näkökulmina ovat teoriatiedon - ja käytännöntyön ymmärrys, reflektoinnin merkitys ja lastensuojelutyön erityisyys. Metodologisena lähtökohtana on maltillinen realismi. Aineiston hankintamenetelmänä on puolistrukturoitu teemahaastattelu. Tutkimusaineistoni koostuu 7 sosiaalityöntekijän haastattelusta ja yhdestä kirjallisesta vastauksesta. Aineiston keräsin Etelä-Suomessa sijaitsevasta kaupungista keväällä 2016. Tutkimusmetodina olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että sosiaalihuoltolain muutos ei ole vaikuttanut kohdekaupungin lastensuojelun arviointityöhön kovinkaan merkittävästi. Tutkimustulosten mukaan haastateltavilla oli eri näkemys siitä, tehdäänkö lastensuojelun sosiaalityössä palvelutarpeen arviointeja vai lastensuojelun tarpeen selvityksiä. Palvelutarpeen arviointitermiä ei käytetä arjen työskentelyssä ja sosiaalityöntekijöiden asiantuntijatieto vaikuttaa vähäiseltä.
Tutkielmani keskeisin tulos on se, että sain tutkimustuloksilla vastauksen siihen, millainen on tämän hetkinen tilanne lastensuojelussa ja miten haastateltavat ovat kokeneet ensimmäisen vuoden sosiaalihuoltolain muutoksen jälkeen. Tutkielmalleni asetettuihin tutkimuskysymyksiin tutkimustuloksilla en saanut kovin laajoja vastauksia. Keskeisin tulos tämän tapauksen kohdalla on se, että lakeja muuttaessa ei ole riittävästi huomioitu ammatillisten käytäntöjen kehittämistä. Toimenpidesuosituksena olisi, että kaupunki josta keräsin aineiston, aloittaisi toimenpiteet, joihin sosiaalihuoltolain muutos velvoittaa. Valtakunnan tasoisesti ehdottoman tärkeää olisi, että sosiaalihuoltolain muutosta valvottaisiin ja kuntia velvoitettaisiin toteuttamaan sosiaalityötä sosiaalihuoltolain mukaisesti.