Varjosta valoon - perheväkivaltaa kohdanneiden pienten lasten moniammatillinen auttamistyö

Abstract

Sosiaalialan ja terveydenhuollon yhteisenä päämääränä on lasten kaltoinkohtelun ennaltaehkäisy. Näiden kahden yhteistoiminta on ollut kuitenkin pirstaleista, jolloin perheiden kokonaisvaltainen tukeminen moniammatillisena yhteistyönä on ollut vaikeaa. Ylirajaisten tehokkaiden tukimuotojen suunnittelu ja kehittäminen vaativat eri auttamistyön muotojen tunnistamista ja tunnustamista. Moniammatillisuuden hyödyntäminen väkivaltatyössä mahdollistaa uudenlaisia perhekeskeisiä lähestymistapoja, joissa perhe ja pieni lapsi voitaisiin kohdata mahdollisimman varhain ongelmien ilmetessä ja saattaa nopeasti tarvitsemansa tuen piiriin.

Tutkimuksen tarkoituksena on ollut kuvata sosiaalialan kolmannella sektorilla vuonna 2014 kehitettyä moniammatillista auttamistyötä sekä siinä tapahtuvaa ulkopuolisten tahojen kanssa tehtävää yhteistyötä, jossa keskiössä ovat 0-3-vuotiaat lapset ja heidän perheensä. Tällaista auttamistyötä ja siinä tapahtuvaa yhteistyötä ei ole kuvattu aiemmin tieteellisen tutkimuksen keinoin kansainvälisesti eikä kansallisesti. Tutkimukseen osallistui pienten lasten ja heidän perheidensä auttamistyöhön erikoistunut moniammatillinen tiimi (n=3). Tutkimus tehtiin yksilö- ja parihaastatteluina (n=8). Haastattelut analysoitiin laadullisella temaattisella analyysimenetelmällä.

Pienten lasten moniammatillinen auttamistyö tuli kuvatuksi syvällisesti, lähtien auttamistyön arvo- ja periaateperustasta sekä ammatillisesta erityisosaamisesta. Keskeisinä teemoina moniammatillisessa auttamistyössä nousivat perhetilanteen kokonaisnäkemyksen muodostaminen, lapsikeskeisen vanhemmuuden vahvistaminen ja lapsen turvallisen ja terveen kasvun varmistaminen. Moniammatillinen yhteistyö ulkopuolisten tahojen kanssa sisälsi kantavina teemoina viranomaisyhteistyön, perheen hyvinvoinnin rakentamisen sekä kokonaisvaltaisen auttamisen haasteet.

Pienten lasten ja heidän perheidensä varhainen auttaminen moniammatillisena yhteistyönä vaatii kaikkien auttamistyötä tekevien tahojen saumatonta yhteistoimintaa. Yhteisesti jaetut arvot ja periaatteet sekä toisen työn tunteminen edesauttoivat kokonaisuuden hallintaa ja vastuun jakamista. Ulkopuolisessa yhteistyössä tärkeäksi muodostui tiedonkulun varmistaminen ja perheen keskiöön saattaminen. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää työelämän ja koulutuksen kehittämistyössä edistettäessä lasten kaltoinkohtelua ehkäisevää työtä.