Virtsatieinfektio iäkkään potilaan sairaalahoidon syynä: onko diagnoosille perusteita?
Ojanen, Risto (2016)
2016
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-02-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611022495
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611022495
Kuvaus
Opinnäytteeseen liittyvä artikkeli: Lääkärilehti 21.10.2016, 42/2016, vsk 71, s. 2635 - 2643
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin virtsatieinfektiodiagnoosin käyttöä iäkkäillä päivystyspotilailla. Tutkimusaineiston muodostivat kahdelle akuuttigeriatrian osastolle 1.1.-30.8.2014 hoitoon otetut 1025 potilasta. Sairauskertomusten perusteella tunnistettiin potilaat, joilla tulosyynä oli virtsatieinfektio tai sen epäily.
Virtsatieinfektion tai sen epäilyn vuoksi sairaalaan otettiin 187 potilasta (18 %). Verrattuna potilaisiin, joilla tulosyy oli muu kuin VTI tai sen epäily (n=838), nämä potilaat olivat vanhempia, heistä suurempi osa oli naisia ja käytti kotihoidon palveluita. Hoitojakson kulussa tai aikaisemmissa hoitojaksoissa ei ollut eroja.
Diagnoosikriteerit täyttyivät kirjausten perusteella 87 tapauksessa (42 %). Verrattaessa diagnoosikriteerit täyttäviä potilaita potilaisiin, joilla kriteerit eivät täyttyneet, diagnoosikriteerit täyttävillä hoitojakso oli pidempi. Taustatiedoissa ja hoitoon hakeutumisen syissä ryhmien välillä ei ollut eroja. Veri- tai virtsakokeet eivät erotelleet diagnoosikriteerit täyttäviä virtsatieinfektioita. Jos virtsatieinfektiota epäiltiin, antibioottihoito aloitettiin lähes poikkeuksetta (96 %), yleisimmin kefuroksiimi.
Sairaalahoitoon joutuneilla iäkkäillä potilailla epäillään usein virtsatieinfektioita, mutta diagnoosin perusteiden kirjaaminen on puutteellista. Jälkikäteen arvioiden diagnostiset kriteerit täyttyvät alle puolessa tapauksista. Laajakirjoisia antibiootteja käytetään runsaasti.
Virtsatieinfektion tai sen epäilyn vuoksi sairaalaan otettiin 187 potilasta (18 %). Verrattuna potilaisiin, joilla tulosyy oli muu kuin VTI tai sen epäily (n=838), nämä potilaat olivat vanhempia, heistä suurempi osa oli naisia ja käytti kotihoidon palveluita. Hoitojakson kulussa tai aikaisemmissa hoitojaksoissa ei ollut eroja.
Diagnoosikriteerit täyttyivät kirjausten perusteella 87 tapauksessa (42 %). Verrattaessa diagnoosikriteerit täyttäviä potilaita potilaisiin, joilla kriteerit eivät täyttyneet, diagnoosikriteerit täyttävillä hoitojakso oli pidempi. Taustatiedoissa ja hoitoon hakeutumisen syissä ryhmien välillä ei ollut eroja. Veri- tai virtsakokeet eivät erotelleet diagnoosikriteerit täyttäviä virtsatieinfektioita. Jos virtsatieinfektiota epäiltiin, antibioottihoito aloitettiin lähes poikkeuksetta (96 %), yleisimmin kefuroksiimi.
Sairaalahoitoon joutuneilla iäkkäillä potilailla epäillään usein virtsatieinfektioita, mutta diagnoosin perusteiden kirjaaminen on puutteellista. Jälkikäteen arvioiden diagnostiset kriteerit täyttyvät alle puolessa tapauksista. Laajakirjoisia antibiootteja käytetään runsaasti.