Isyyden kulttuuriset muutokset. Isyydessä tapahtuneet kulttuuriset muutokset Lapsen Maailma -lehdessä ajanjaksojen 1990–2000 ja 2010–2015 välillä.

Abstract

Isyyteen ja isään liitetyt merkitykset ovat kulttuurisidonnaisia ja ajassa muuttuvia. Isyys ja isä ovat kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän perustuksille rakentuneita miehen vanhemmuutta kuvaavia käsitteitä ja niihin yhdistyvät mieheyteen ja maskuliinisuuteen liittyvät kulttuuriset merkitykset. Kulttuurissa isyydessä tapahtuneet muutokset viittaavat muutoksiin myös isään liittyvissä maskuliinisuuskäsityksissä.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia Suomessa isyydessä ajassa tapahtuneita muutoksia Lastensuojelun Keskusliiton julkaisemassa Lapsen Maailma -lehdessä ilmestyneiden isyyttä käsittelevien artikkelien kautta. Tutkimus on laadullinen ja aineistolähtöinen. Tutkimusaineisto koostuu 61 artikkelista, jotka on analysoitu sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla. Tutkimus on kulttuurintutkimuksellisesti orientoitunut ja todellisuus käsitetään tässä tutkimuksessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuneena. Tässä tutkimuksessa Lapsen Maailma -lehti nähdään kulttuurintuotteena ja siinä ilmestyneet isyyteen keskittyvät artikkelit nähdään yhteiskunnallisia kulttuurisia isyyskuvia representoivina ja rakentavina. Tutkimuksen avulla halutaan löytää vastauksia tutkimuskysymykseen: Millaisia muutoksia isyydessä on tapahtunut kahden ajanjakson (1990–2000 ja 2010–2015) välillä, Lapsen Maailma -lehden kautta tarkasteltuna?

Isyysartikkelien määrän kasvu kahden tutkitun ajanjakson välillä on huomattava, mikä viittaa ajassa lisääntyneeseen kiinnostukseen isän vanhemmuutta kohtaan. Vuosiin 1990–2000 sijoittuvalla ajanjaksolla aineistossa on isyyteen ohjaava, opastava ja valistava sävy, kun vuosina 2010–2015 ilmestyneissä artikkeleissa korostuu isien oma aktiivisuus ja isien monenlaisuus sekä yksilöllisyys. Ajanjaksojen välillä esitystavassa tapahtunut muutos viittaa siihen, että vuosien 1990-2000 aineistossa isyydelle asetetut tavoitteet on 2010-luvulla saavutettu. Tämän tutkimuksen perusteella nykyajan isä on omasta halustaan isänä läsnä ja kodin alueella osallistuva, mistä muodostuu myös nykyajan hyvän isän minimi.

Tämän tutkimuksen perusteella isä erottaa oman maskuliinisen vanhemmuutensa äidin feminiinisestä vanhemmuudesta. Kun isä erottautuu vanhemmuudessaan feminiinisestä, hän säilyttää kaksinapaiseen sukupuolijärjestykseen perustuvan etuoikeutensa määritellä oman toimintansa rajat vanhemmuudessa. Nyky-isän on ollut mahdollista lisätä toimintaansa perinteisten sukupuoliroolien mukaan feminiiniselle vanhemmalle kuuluvalla kodin alueella, koska isään liittyvät kulttuuriset maskuliinisuuskäsitykset on uudelleenmääritelty. Isällä on nykyajassa mahdollisuus halutessaan pyrkiä aktiivisesti feminiinisen vanhemman rinnalla jaettuun vanhemmuuteen, mutta maskuliiniseksi määrittyessään etuoikeus myös kieltäytyä siitä ja jättäytyä osallistujan rooliin kodin alueella.

Kaksinapaiseen sukupuolijärjestelmään perustuvassa patriarkaalisessa kulttuurissa tasa-arvoinen jaettu vanhemmuus ei voi toteutua valtavirran vanhemmuuden muotona, sillä vanhempien keskinäiset suhteet järjestyvät siinä väistämättä sukupuoleen perustuen hierarkkisesti. Jotta vallitseva sukupuolten hierarkia voidaan rikkoa, se vaatii kulttuurin pohjana olevan kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän murtamista.