Strategic Institutional Capacity in Solid Waste Management: The cases of Dhaka North and South City Corporations in Bangladesh

Abstract

Tutkimus analysoi jätehuollon strategista ja institutionaalista kapasiteettia Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa. Tämä aihe on siitä tehtyjen tutkimusten mukaan lähes kaikissa kehittyvissä maissa vakavissa ongelmissa. Dhaka tarjoaa hedelmällisen maaperän tutkia jätehuollon hallinnollisia ja johtamistaidollisia ongelmia.

Jokaisessa organisaatiossa tarvitaan strategista johtamista, pitkää aikatähtäintä ja päätöksentekokykyä järjestää toimivat palvelut. Näin on myös jätehuollossa suurissa urbanisoituneissa kaupungeissa. Strategisella johtamisella on oltava institutionaalista kapasiteettia, jotta sen avulla varmistetaan jätehuollon menestys tehokkuutena ja vaikuttavuutena.

Strategisen johtamisen kapasiteettiin luetaan kuuluviksi tehokkaat prosessit, toimivat järjestelmät ja riittävät resurssit. Näitä kapasiteetteja tulisi ehdottomasti lisätä Dhakan jätehuollossa. Tämä tutkimus keskittyy analysoimaan näiden tekijöiden merkitystä Dhakan jätehuollon strategisessa johtamisessa. Se avaa samalla näkökulman muihin kehitysmaihin, jotka kamppailevat jätehuollon strategisen johtamisen ongelmien kanssa.

Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Se tarkastelee jätehuollosta vastaavien käsityksiä alansa strategisesta kapasiteetista ja sen eri ulottuvuuksista. Tätä varten haastateltiin 32 strategisesta johdosta vastaavaa jätehuollon ammattilaista Dhakassa. Haastattelut osoittivat, että jätehuollon strategisessa kapasiteetissa on vakavia puutteita. Päättäjät eivät riittävästi ymmärrä strategisen johtamisen asemaa ja roolia jätehuollon kehittämisessä. Strategisten tavoitteiden muotoilu ja toteuttaminen ovat vaikeasti hallittavia prosesseja. Dhakan keskushallinto vaikeuttaa valinnoillaan jätehuollon strategista ajattelua ja hyvien käytäntöjen hyödyntäminen on sattumanvaraista.

Tutkimus osoittaa, että Dhakassa, ja myös muiden kehitysmaiden suurissa kaupungeissa, tarvitaan vahvaa strategista kapasiteettia; suhteellisen itsenäistä hallinnollista asemaa, ennakkoluulotonta ajattelua ja johdonmukaista toimintaa. Tutkimuksen mukaan mm. nämä tekijät takaavat toimivat jätehuollon palvelut.

The study analyses strategic institutional capacity related to solid waste management in Dhaka, Bangladesh. It finds that Dhaka city lacks institutional capacity regarding solid waste management and governance is in a state of crisis. It investigates these institutional and governance failures and proposes measures to overcome them.

Strategic capacity is fundamental for any organization. The success, effectiveness and efficiency of management and governance depends on strategic capacity. The concept refers to the ability to make and institutionalise long-term strategic decisions and trajectories. In the Dhaka case, a lack of proper organizational capacity is notably apparent regarding solid waste management. The study argues that strategic capacity should be increased to deploy available resources, while governance processes and systems should be designed in a more appropriate manner. The scientific objective of the study is to contribute descriptive and interpretative knowledge to the theory and literature of strategic capacity and solid waste-management policy analysis. The practical objective is to understand and analyze strategic institutional capacity building in the Bangladeshi context.

The study does not follow any particular theory. It is nevertheless grounded on relevant concepts and theories that conceptualize the research phenomena and develop the conceptual framework. It uses qualitative research methods utilizing a constructivist approach. For data collection, the study interviewed 32 respondents from multiple levels of the Bangladeshi bureaucracy. These were broken down in into categories: the strategic apex, middle-line and techno-structure. Findings were analysed thematically using an inductive approach. The study found that strategic institutional capacity and governance in general in the corporations of Dhaka City is weak. This is particularly true in the case solid waste management. A key finding is that City Corporations in Dhaka lack a proper understanding of the role of strategic capacity in improving governance and institutional capacity. The major thematic analysis concludes; (i) The predominant strategic perspective is inappropriate relative to policy goals; (ii) Current practices are not based on local needs, but on central government influence and bureaucratic guidance; (iii) Good governance practices and institutional capacity-building is not sufficiently emphasized; as a result, (iv) Solid waste management is ineffective. The study recommended that an appropriate strategic perspective should be encouraged in DCCs for effective governance and better solid waste services. Democratic governance practices, sectoral specific strategies, governance coordination policy, resource based plan and cooperative working relation with central government may expedite the appropriate strategic perspective in DCCs. In the long-run, a realistic strategic perspective will increase strategic capacity as a whole and improve institutional capacity as well.

While the study specifically focuses on Dhaka city, it nevertheless has important implications for understanding solid-waste management governance practices in the developing world in general.