Sisäisen ja ulkoisen tarkastuksen yhteistyö valtionhallinnossa sisäisen tarkastuksen näkökulmasta
Koponen, Antti (2016)
Koponen, Antti
2016
Tilintarkastuksen ja arvioinnin maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Auditing and Evaluation
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-09-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201610142451
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201610142451
Tiivistelmä
Ministeriöiden sisäisillä tarkastuksilla ja valtiontalouden tarkastusvirastolla on tarkoin määritellyt roolinsa. Siitä huolimatta tai sen ansiosta heillä on kuitenkin useita yhteisiä tavoitteita, jotka voidaan tiivistää yhteen lauseeseen: parempi julkinen hallinto. Valtion tarkastustoimintojen tavoitteena on kehittää hyvää hallintotapaa ja edistää tehokkaan, taloudellisen ja vaikuttavan julkisen hallinnon luomista. Nämä yhteiset tavoitteet tarjoavat monia alueita, joissa yhteistyö voi olla merkityksellistä ja hedelmällistä. Tutkimuksessa on erilaisista näkökulmista pohdittu sisäisen ja ulkoisen tarkastuksen tarkoitusta, mahdollisia yhteistyömuotoja ja -alueita sekä sitä, että mitä riskejä ja hyötyjä yhteistyöhön liittyy.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, että miten yhteistyö vaikuttaa ja näkyy sisäisen sekä ulkoisen tarkastuksen työssä, millaista yhteistyötä ministeriöiden sisäiset tarkastukset tekevät heidän valtiontalouden tarkastusviraston vastuutarkastajien kanssa sekä sitä, että mihin yhteistyö perustuu, miten sitä koordinoidaan ja miten sitä voitaisiin kehittää. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti kyselylomakkeilla, jotka lähettiin ministeriöiden sisäisestä tarkastuksesta vastuussa oleville henkilöille sekä tarkastusviraston ministeriöiden vastuutilintarkastajille.
Yhteistyö vaikuttaa tulosten perusteella monin eri tavoin ja se vaihtelee tarkastajien välillä. Varsinkin henkilökohtaisilla suhteilla vaikuttaa olevan suuri vaikutus yhteistyön toteuttamiselle. Joissakin tapauksissa ministeriön ja valtiontalouden tarkastusviraston tarkastajien välinen yhteistyö on vilkasta ja kehittynyt viime vuosina. Toisaalta joissakin tapauksissa yhteistyö on vähentynyt ja välttämättä se ei näy toisen osapuolen työssä juurikaan. Pääsääntöisesti yhteistyö on kuitenkin hyödyttänyt kumpaakin osapuolta ja erityisesti se näkyy suunnitteluvaiheessa. Sisäisen tarkastuksen vastuuhenkilöt ovat pystyneet yhteistyön tuloksena kehittämään muuan muassa raportointia ja toimintaansa ja yhteistyö on tuonut uusia ajatuksia ja näkemyksiä heidän työhönsä. Valtiontalouden tarkastusvirastolla on tärkeä roolia yhteistyön mahdollistajana myös sisäisien tarkastajien välillä. Tämä näkökulma huomioon ottaen tarkastusvirastolla on mielestäni jopa velvollisuus luoda mahdollisuuksia yhteistyön toteuttamiselle.
Yhteistyö voi olla sekä virallista että epävirallista. Yhteistyön toteuttamiselle pitäisi tutkimuksen perusteella luoda vielä virallisempia yhteistyön toteuttamisen prosesseja tai alustoja, jotta se ei olisi niin henkilöriippuvaista ja joissakin tapauksissa melko vähäistä. Yhteistyön kehittämisen keinoja voisivat olla esimerkiksi yhteiset koulutustilaisuudet, työnkierto, pääsy toisen tarkastusmateriaaleihin, tarkastuksien syventäminen jatko- tai lisätarkastuksilla sekä yhteistarkastukset. Luottamus ja avoin keskustelukulttuuri ovat yhteistyön luomisessa ensisijaisen tärkeitä, joten yhteisiä virallisia ja epävirallisia tapaamisia ja kokouksia on jatkossa pyrittävä pitämään mahdollisimman usein. Yhteistyön tekeminen vaatii suunnittelua, resursseja ja varsinkin tahtoa.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, että miten yhteistyö vaikuttaa ja näkyy sisäisen sekä ulkoisen tarkastuksen työssä, millaista yhteistyötä ministeriöiden sisäiset tarkastukset tekevät heidän valtiontalouden tarkastusviraston vastuutarkastajien kanssa sekä sitä, että mihin yhteistyö perustuu, miten sitä koordinoidaan ja miten sitä voitaisiin kehittää. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti kyselylomakkeilla, jotka lähettiin ministeriöiden sisäisestä tarkastuksesta vastuussa oleville henkilöille sekä tarkastusviraston ministeriöiden vastuutilintarkastajille.
Yhteistyö vaikuttaa tulosten perusteella monin eri tavoin ja se vaihtelee tarkastajien välillä. Varsinkin henkilökohtaisilla suhteilla vaikuttaa olevan suuri vaikutus yhteistyön toteuttamiselle. Joissakin tapauksissa ministeriön ja valtiontalouden tarkastusviraston tarkastajien välinen yhteistyö on vilkasta ja kehittynyt viime vuosina. Toisaalta joissakin tapauksissa yhteistyö on vähentynyt ja välttämättä se ei näy toisen osapuolen työssä juurikaan. Pääsääntöisesti yhteistyö on kuitenkin hyödyttänyt kumpaakin osapuolta ja erityisesti se näkyy suunnitteluvaiheessa. Sisäisen tarkastuksen vastuuhenkilöt ovat pystyneet yhteistyön tuloksena kehittämään muuan muassa raportointia ja toimintaansa ja yhteistyö on tuonut uusia ajatuksia ja näkemyksiä heidän työhönsä. Valtiontalouden tarkastusvirastolla on tärkeä roolia yhteistyön mahdollistajana myös sisäisien tarkastajien välillä. Tämä näkökulma huomioon ottaen tarkastusvirastolla on mielestäni jopa velvollisuus luoda mahdollisuuksia yhteistyön toteuttamiselle.
Yhteistyö voi olla sekä virallista että epävirallista. Yhteistyön toteuttamiselle pitäisi tutkimuksen perusteella luoda vielä virallisempia yhteistyön toteuttamisen prosesseja tai alustoja, jotta se ei olisi niin henkilöriippuvaista ja joissakin tapauksissa melko vähäistä. Yhteistyön kehittämisen keinoja voisivat olla esimerkiksi yhteiset koulutustilaisuudet, työnkierto, pääsy toisen tarkastusmateriaaleihin, tarkastuksien syventäminen jatko- tai lisätarkastuksilla sekä yhteistarkastukset. Luottamus ja avoin keskustelukulttuuri ovat yhteistyön luomisessa ensisijaisen tärkeitä, joten yhteisiä virallisia ja epävirallisia tapaamisia ja kokouksia on jatkossa pyrittävä pitämään mahdollisimman usein. Yhteistyön tekeminen vaatii suunnittelua, resursseja ja varsinkin tahtoa.