Dialogin mahdollisuus kasvatusajattelun ja psykoanalyyttisen ajattelun siltana - Martti Siiralan keskeisten käsitteiden näkökulmasta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli ymmärtää ja tulkita kasvatusajattelun ja psykoanalyyttisen ajattelun dialogia, psykoanalyytikko, lääketieteen ja kirurgian tohtorin sekä psykologian dosentti Martti Siiralan ihmiskäsityksen ja keskeisten käsitteiden avulla. Tutkimusote oli kasvatusfilosofinen, jolloin tut-kimuksella etsittiin myös vastauksia kasvatuksen ihmiskäsityksen ja päämäärän perusteisiin. Tutkimustehtävää ja tutkimuksen luonnetta määrittivät Martti Siiralan käsitteet: ´elämätön elämä´, ´sijaisuus´, ´sairauden yhteisöllisyys´ ja ´todellisuuden harhainen omistaminen´. Näitä käsitteitä tarkasteltiin Siiralan ´yhteisösairaus´ käsitteen alla. Kasvatusajattelun ja psykoanalyyttisen ajattelun dialogin lähtökohtana oli sukupolvien siirtymän merkitys.

Tutkimuksen kysymyksiksi muodostuivat: Miten Martti Siiralan ihmiskäsitys ja käsitteet avaavat kasvatusajattelun ydintä? Miten sukupolvien siirtymät ovat vaikuttaneet kasvatusajatteluun? Minkälaista yhteistä maailmaa psykoanalyyttinen ajattelu ja kasvatusajattelu muovaavat tässä tutkimuksessa? Tutkimuksen aineistona olivat Martti Siiralan ajatukset ja kirjoitukset kirjoista; Uurtimo Yrjö, 2000, On puhuttava siitä mistä vaikenemme. Martti Siiralan ajatuksia elämästä, Siirala Martti, 1999, Syvissä raiteissa. Kansallisen itsetunnon matka ja Siirala Aarne ja Martti, 1960, Elämän ykseys sekä Therapeia-säätiön julkaisemia artikkeleita.

Tutkimus on tehty aikuiskasvatuksen näkökulmasta. Tutkimuksen rakenteen muodostivat filosofi Martin Heideggerin eksistentiaalis - fenomenologisen ihmiskäsityksen ontologinen lähtökohta ja filosofi Lauri Rauhalan kokonaisvaltainen ihmistutkimus. Dialogin peilinä toimi kriittinen aikuiskas-vatus, jota edustivat kasvatusfilosofi Paulo Freiren ja kirjailija, opettaja bell hooksin ajatukset vapauttavasta ja osallistavasta kasvatuksesta sekä filosofi Juha Varton monipuoliset kasvatusajattelun näkökulmat.

Aineiston ymmärtämisen ja tulkinnan pohjalta kasvatusajattelun ja psykoanalyyttisen ajattelun yhteisenä vastuuna voidaan pitää ´huolta´ kanssaihmisistä ja maailmasta. Molemmat ajattelutavat jakavat olemassaolon kysymyksen. Tähän kysymykseen liittyy Siiralan käsitteiden valossa ´taakkasiirtymä´, jota kumpikaan ajattelutapa ei voi ohittaa, ohittamatta samalla maailmassaolokysymystä. Psykoanalyyttisen ajattelun tiedostamaton voidaan nähdä kuormana, joka ei ole tullut riittävästi kohdatuksi ja jaetuksi. Tämän kuorman alkuperä ei ole vain huonossa tai traumaattisessa lapsuudessa vaan yhteisessä todellisuuskäsityksessämme, jota yksikään tieteenala ei yksin tai yhdessä riittävällä aktiivisuudella kiistä.