"Kyseessä on alttaritaulu, siis sunnuntaikuva": Hannu Väisäsen Taivaanvartijat taiteellisen prosessin kuvauksena ja taiteilijaromaanina
Koskimäki, Eeva (2016)
Koskimäki, Eeva
2016
Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Literary Studies
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-10-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201610142441
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201610142441
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastelen Hannu Väisäsen romaania Taivaanvartijat (2013) taiteellisen prosessin kuvauksena (poioumenon). Teen lajitutkimusta, sillä luen Taivaanvartijoita autofiktiona ja taiteilijaromaanina. Teoksen kertoja, Antero, toteuttaa kahteen kirkkoon tilaustöinä alttarimaalaukset. Hän käsittelee useita taiteilijan elämään ja ammattiin liittyviä keskeisiä kysymyksiä teosten valmistumisprosessien aikana. Taivaanvartijat käsittelee myös hankaluuksia, joita kirkkomaalausten tekeminen tuottaa. Ongelmat kulminoituvat Anteron taivaanvartijoiksi kutsumiin seurakunnan päättäviin tahoihin.
Sovellan työssä pääasiassa Roberta Seretin teoksessaan Voyage into Creativity luomaa teoriaa taiteilijaromaanista. Seretin mukaan taiteilijaromaani kuvaa erityyppisiä matkoja, jotka kypsyttävät keskushenkilöä taiteilijana. Matkoja ovat sosiaalinen, sielullinen ja psykologinen matka. Jokainen matka, henkinen prosessi, pitää työstää valmiiksi, jotta taiteilija kykenee toimimaan luovana taiteilijana. Näitä erilaisia matkoja analysoidaan tutkielman eri luvuissa yhtäältä Anteron sisäisinä matkoina, mutta toisaalta sosiaalisessa yhteisössä konfliktien ja kohtaamisten kautta tapahtuvana kehkeytymisenä. Se, että Antero maalaa teokset kirkkotilaan tuo maalausprosesseihin erityisen vivahteen, koska tällöin ollaan pyhän ja arkisen rajapinnoilla. Arjen ja pyhän erottaminen on Anterolle taiteilijana olennaista, koska sunnuntaita kuormittavat negatiiviset sisällöt.
Taiteilija on kirjallisuudessa monitasoisesti latautunut hahmo. Tästä syystä tarkastelen tutkielmassa taiteilijamyytin läsnäoloa Taivaanvartijoissa. Sovellan tähän Maurice Beeben teoriaa ja Vappu Lepistön erittelemiä taiteilijatyyppejä.
Kirjailija Hannu Väisänen on kuvataiteilija. Hän on toteuttanut oman työuransa aikana kaksi alttarimaalausta kahteen kirkkoon. Tätä ei voi jättää huomiotta, vaan tutkielmassa käsitellään hieman elämäkerrallista kirjoittamista. Luen Taivaanvartijoita autofiktiona, joka mahdollistaa omaelämäkerrallisten ainesten käytön vailla totuuden velvoittavuutta.
Tutkielma osoittaa, että Taivaanvartijoita voidaan lukea taiteilijaromaanina, joka varioi lajia luovasti. Teos kuvaa Anteron kasvua taiteilijana. Hän joutuu alttarimaalausten työprosessien aikana kulkemaan matkat sielullisten, psykologisten ja sosiaalisten tasojen kautta. Sisäiset ja ulkoiset konfliktit eivät ehkä tule ratkaistuksi, mutta Antero hyväksyy niiden kuuluvan osaksi itseään taiteilijana. Taiteilijaromaanissa käsitellyt matkat avautuvat Anteron tavasta ymmärtää ja toteuttaa itseään artesaani-taiteilijana.
Sovellan työssä pääasiassa Roberta Seretin teoksessaan Voyage into Creativity luomaa teoriaa taiteilijaromaanista. Seretin mukaan taiteilijaromaani kuvaa erityyppisiä matkoja, jotka kypsyttävät keskushenkilöä taiteilijana. Matkoja ovat sosiaalinen, sielullinen ja psykologinen matka. Jokainen matka, henkinen prosessi, pitää työstää valmiiksi, jotta taiteilija kykenee toimimaan luovana taiteilijana. Näitä erilaisia matkoja analysoidaan tutkielman eri luvuissa yhtäältä Anteron sisäisinä matkoina, mutta toisaalta sosiaalisessa yhteisössä konfliktien ja kohtaamisten kautta tapahtuvana kehkeytymisenä. Se, että Antero maalaa teokset kirkkotilaan tuo maalausprosesseihin erityisen vivahteen, koska tällöin ollaan pyhän ja arkisen rajapinnoilla. Arjen ja pyhän erottaminen on Anterolle taiteilijana olennaista, koska sunnuntaita kuormittavat negatiiviset sisällöt.
Taiteilija on kirjallisuudessa monitasoisesti latautunut hahmo. Tästä syystä tarkastelen tutkielmassa taiteilijamyytin läsnäoloa Taivaanvartijoissa. Sovellan tähän Maurice Beeben teoriaa ja Vappu Lepistön erittelemiä taiteilijatyyppejä.
Kirjailija Hannu Väisänen on kuvataiteilija. Hän on toteuttanut oman työuransa aikana kaksi alttarimaalausta kahteen kirkkoon. Tätä ei voi jättää huomiotta, vaan tutkielmassa käsitellään hieman elämäkerrallista kirjoittamista. Luen Taivaanvartijoita autofiktiona, joka mahdollistaa omaelämäkerrallisten ainesten käytön vailla totuuden velvoittavuutta.
Tutkielma osoittaa, että Taivaanvartijoita voidaan lukea taiteilijaromaanina, joka varioi lajia luovasti. Teos kuvaa Anteron kasvua taiteilijana. Hän joutuu alttarimaalausten työprosessien aikana kulkemaan matkat sielullisten, psykologisten ja sosiaalisten tasojen kautta. Sisäiset ja ulkoiset konfliktit eivät ehkä tule ratkaistuksi, mutta Antero hyväksyy niiden kuuluvan osaksi itseään taiteilijana. Taiteilijaromaanissa käsitellyt matkat avautuvat Anteron tavasta ymmärtää ja toteuttaa itseään artesaani-taiteilijana.