Kylmiä voileipiä ja lämmintä olutta? Sisällönanalyysi vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeiseen vaalirahoituskohuun liittyvistä korruptiokäsityksistä
Vornanen, Anni (2016)
2016
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-10-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201610122421
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201610122421
Tiivistelmä
Korruptiota ei tyypillisesti pidetä suurena ongelmana Suomessa johtuen maan hyvistä sijoituksista kansainvälisissä korruptiovertailuissa. Vuonna 2008 alkanut vaalirahoituskohu kuitenkin osoitti, että muun muassa pimeästä vaalirahoituksesta ja mutkikkaista säätiöiden vaalirahoitusjärjestelyistä oli tullut eräänlainen maan tapa, josta voitiin puhua jo rakenteellisena korruptiona. Yksi vaalirahakohuun keskeisesti liittynyt tapaus oli niin kutsuttu Nuorisosäätiö-kohu, joka koski valtion rahoittaman säätiön jakamaa vaalirahoitusta hallituksensa jäsenille.
Työni tutkimuskysymys oli, pitivätkö tiedotusvälineet Nuorisosäätiö-kohuun johtanutta tapahtumaketjua korruptiona ja jos pitivät, millaisista korruption muodoista oli kyse. Aineistonani olivat Helsingin Sanomat ja kohun aikaisten kolmen suurimman puolueen pää-äänenkannattajat: Suomen Keskustan Suomenmaa, Kansallisen Kokoomuksen Nykypäivä ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) Uutispäivä Demari.
Tulkitsin aineistoani tutkimuskirjallisuudesta johdettujen teoreettisten käsitteiden ja erilaisten korruption määreiden avulla teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Työni teoreettinen osuus pohjautuu korruptiotutkimuksessa tunnistettuihin neljään erilaiseen korruptiokäsitykseen: korruptioon julkisen mielipiteen, julkisen intressin, julkisen viran tai markkinoiden kautta ymmärrettynä. Lisäksi analyysini tukena olivat aiemmasta tutkimuksesta johdetut korruption määreet ja käsiteparit.
Työni tuloksista tekemäni päähavainto oli, että Helsingin Sanomat ja pääoppositiopuolue SDP:n Uutispäivä Demari pitivät tapahtumia selvästi korruptiona, toisin kuin kohun aikaisten hallituspuolueiden pää-äänenkannattajat Nykypäivä ja Suomenmaa. Helsingin Sanomien ja Uutispäivä Demarin korruptiokäsitykset olivat osin samankaltaisia, ja lehdet pitivät tapahtumia vakavana rakenteellisena korruptiona. Lehdet myös korostivat yksilöiden aktiivista roolia tapahtumissa. Nykypäivän ja Suomenmaan kanta oli maltillisempi. Etenkin Suomenmaa korosti usein, että "maan tapaa" olivat harjoittaneet kaikki puolueet, minkä vuoksi yksilöiden syyttäminen oli perusteetonta.
Työni tulokset viittaavat siihen, että Nuorisosäätiö-tapausta, jonka asianosaiset tuomittiin myöhemmin oikeudessa, ei kohun aikana nähty yksiselitteisesti korruptiona. Tulokset linkittyvät osaltaan yleiseen korruption havaittavuuden ja tunnistettavuuden vaikeuteen, joka voi pahimmillaan heikentää korruption vastaisen toiminnan tehokkuutta.
Työni tutkimuskysymys oli, pitivätkö tiedotusvälineet Nuorisosäätiö-kohuun johtanutta tapahtumaketjua korruptiona ja jos pitivät, millaisista korruption muodoista oli kyse. Aineistonani olivat Helsingin Sanomat ja kohun aikaisten kolmen suurimman puolueen pää-äänenkannattajat: Suomen Keskustan Suomenmaa, Kansallisen Kokoomuksen Nykypäivä ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) Uutispäivä Demari.
Tulkitsin aineistoani tutkimuskirjallisuudesta johdettujen teoreettisten käsitteiden ja erilaisten korruption määreiden avulla teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Työni teoreettinen osuus pohjautuu korruptiotutkimuksessa tunnistettuihin neljään erilaiseen korruptiokäsitykseen: korruptioon julkisen mielipiteen, julkisen intressin, julkisen viran tai markkinoiden kautta ymmärrettynä. Lisäksi analyysini tukena olivat aiemmasta tutkimuksesta johdetut korruption määreet ja käsiteparit.
Työni tuloksista tekemäni päähavainto oli, että Helsingin Sanomat ja pääoppositiopuolue SDP:n Uutispäivä Demari pitivät tapahtumia selvästi korruptiona, toisin kuin kohun aikaisten hallituspuolueiden pää-äänenkannattajat Nykypäivä ja Suomenmaa. Helsingin Sanomien ja Uutispäivä Demarin korruptiokäsitykset olivat osin samankaltaisia, ja lehdet pitivät tapahtumia vakavana rakenteellisena korruptiona. Lehdet myös korostivat yksilöiden aktiivista roolia tapahtumissa. Nykypäivän ja Suomenmaan kanta oli maltillisempi. Etenkin Suomenmaa korosti usein, että "maan tapaa" olivat harjoittaneet kaikki puolueet, minkä vuoksi yksilöiden syyttäminen oli perusteetonta.
Työni tulokset viittaavat siihen, että Nuorisosäätiö-tapausta, jonka asianosaiset tuomittiin myöhemmin oikeudessa, ei kohun aikana nähty yksiselitteisesti korruptiona. Tulokset linkittyvät osaltaan yleiseen korruption havaittavuuden ja tunnistettavuuden vaikeuteen, joka voi pahimmillaan heikentää korruption vastaisen toiminnan tehokkuutta.