Kaikkensa yrittäneet. Psyykkisesti sairastuneiden äitien kokemuksia äitiydestä ja arjesta

Abstract

Tämä kvalitatiivinen tutkimus tarkastelee psyykkisesti sairastuneiden äitien kokemuksia äitiydestä ja arjesta. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millaista on olla psyykkisesti sairastunut äiti. Tutkimuksen avulla pyritään rakentamaan käsitys psyykkisesti sairastuneiden naisten äitiyteen ja arkeen liittyvistä kokemuksista sekä psyykkisen sairauden vaikutuksesta äitien elämään heidän omasta näkökulmastaan katsottuna. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu vanhemmuuden ja äitiyden erityispiirteiden sekä psyykkisesti sairastuneen vanhemman perheen arjen käsittelystä nojautuen aikaisempaan tutkimukseen ja kirjallisuuteen. Tutkimuksen metodologisena lähtökohtana ja samalla konkreettisena tutkimusmenetelmänä toimii kokemusten tutkimiseen erikoistunut fenomenologia.

Tutkimusaineisto koostuu kuuden (N=6) psyykkisesti sairastuneen äidin fenomenologisesta haastattelusta. Kaikilla haastatteluun osallistuneilla äideillä oli diagnosoitu masennus (N=4) tai kaksisuuntainen mielialahäiriö (N=2). Tutkimusaineisto on analysoitu käyttäen fenomenologista aineistonanalyysimenetelmää, jonka Juha Perttula (1995) on kehittänyt Amadeo Giorgin luomasta menetelmästä. Monivaiheisen prosessin tuloksena jokaiselle haastatellulle äidille muodostettiin ensin yksilökohtainen merkitysverkosto, joka kuvaa kyseisen äidin kokemuksia. Analyysin toisessa osassa yksilökohtaiset merkitysverkostot toimivat uutena tutkimusaineistona, josta edelleen muodostettiin koko ilmiötä kuvaava yleinen merkitysverkosto, joka on tutkimuksen tiivistetyin tulos.

Tutkimustuloksista erottuu viisi psyykkisesti sairastuneiden äitien kokemuksia kuvaavaa näkökulmaa: äitiys ja arjen vaihtelevuus, oma olotila ja toimintakyky, siivoaminen ja kulissien pitäminen, lapset ja äidin sairaus sekä voimaannuttavat tekijät ja tuen saamisen tärkeys. Psyykkisesti sairastuneet äidit kokevat äitiyteensä liittyvän positiivisia, negatiivisia ja ristiriitaisia merkityksiä. Vaikeina aikoina äitien toimintakyky heikkenee väsymyksen vuoksi ja äidit kokevat olonsa huononevan. Äidit pitävät kuitenkin lapsista huolehtimista tärkeimpänä tehtävänään, jonka eteen he tekevät kaikkensa, mutta samalla voimavaroja ei jää enää muuhun. Pahimpina aikoina voimavarat riittävät vain nukkumiseen, jolloin vastuuta lasten hoitamisesta ei pystytä kantamaan. Äidit eivät halua näyttää omaa pahaa oloaan muille ihmisille, joten heidän on pidettävä yllä kulisseja. Siivoaminen on osa kulissien pitämistä, mutta se on äideille myös keino hallita. Äidit saavat voimavaroja mielekkäästä tekemisestä ja läheisistä ihmisistä, joiden avulla he kokevat jaksavansa paremmin. Äidit pitävät tärkeänä tuen ja avun saamista arjen tilanteisiin. Kaikilla äideillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta saada tarvitsemaansa apua. Sairauden paremmassa vaiheessa äidit kokevat voimavarojensa riittävän paremmin, jolloin äitinä oleminen ja arki tuntuvat helpommilta. Parempina aikoina oma olotila tuntuu hyvältä ja elämä nähdään positiivisena. Tutkimustulosten perusteella psyykkisesti sairastuneena äitinä oleminen on haastavaa, mutta samalla äitiyden koetaan tuovan elämään korvaamatonta rikkautta. Äitien sairauden tilanne, vaihe ja luonne vaikuttavat oleellisesti äitinä olemisen ja arjen kokemuksiin, ja sitä kautta äitien koko elämään.