Hyvä- ja huono-osaisuuden kokemus päihdejärjestöjen palvelujen käyttäjillä

Abstract

Huono-osaisuus voidaan ymmärtää monin eri tavoin ihmisen omien arvojen ja kriteereiden perusteella. Huono-osaisuuden yksiselitteinen määritteleminen on haasteellista, jopa mahdotonta. Usein huono-osaisuus liitetään talouden tai hyvinvoinnin puutteisiin. Huono-osaisuus voi ilmetä myös puutteena jo 1970-luvulla Erik Allardtin esittelemillä hyvinvoinnin ulottuvuuksilla, joita ovat "Having", "Loving" ja "Being". Nämä hyvinvoinnin ulottuvuudet on alun perin esitetty englanniksi ja siksi käyttöön ovat vakiintuneet englanninkieliset termit. Huono-osaisuutta voidaan asemoida tarkastelemalla ja arvioimalla sitä objektiivisin tai subjektiivisin sekä absoluuttisin tai relatiivisin mittarein. Ihminen voi samanaikaisesti kokea itsensä sekä hyvä- että huono-osaiseksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan terveyteen, talouteen ja elämänmerkityksellisyyteen liittyvien tekijöiden yhteyttä hyvä- ja huono-osaisuuden kokemukseen päihdejärjestöjen palvelujen käyttäjillä.

Päihdeongelmia aiheutuu alkoholin, huumaavien aineiden ja lääkkeiden väärinkäytöstä. Alkoholinkäyttö on osa suomalaista kulttuuria, kun vastaavasti huumeiden käyttö on Suomessa kriminalisoitua. Ongelmallinen alkoholinkäyttö voidaan jakaa riskijuomiseen, haitalliseen käyttöön ja riippuvuuteen. Päihdehäiriöt on määritelty ICD-10-luokituksessa mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöitä koskevassa luvussa. Päihdelaki velvoittaa kunnat järjestämään joko itse tai ostopalveluna helposti saavutettavat päihdepalvelut. Päihdehäiriöihin on saatavissa tukea ja apua ongelman eri vaiheissa.

Päihdejärjestöt voivat toimia lakisääteisten palvelujen tuottajina, asiantuntijaorganisaationa sekä ne voivat tarjota erilaisia toimintoja päihteiden käyttäjille ja heidän läheisilleen. Tutkimusaineisto on osa Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelman (MIPA) yhtä osatutkimusta. Kyselyaineisto koostuu kuuden päihdejärjestön palveluihin tai toimintoihin osallistuvien vastauksista (N = 652). Vastaajista 60 % oli miehiä ja lähes 70 % vastaajista oli 36-65-vuotiaita. Vastaajista työssäkäyviä oli noin 19 %, mikä on vähemmän kuin muulla väestöllä keskimäärin. Vastaajien koulutustausta oli alhaisempi kuin väestön keskimäärin.

Päihdejärjestöjen palvelujen käyttäjistä ja toimintoihin osallistuvista vastaajista yli puolet (56 %) koki itsensä sekä hyvä- että huono-osaiseksi. Hyväosaiseksi tai erittäin hyväosaiseksi itsensä koki 31 % ja vain 14 % koki itsensä huono-osaiseksi tai erittäin huono-osaiseksi. Järjestöjen välillä oli eroja hyvä- ja huono-osaisuuden kokemuksen jakautumisessa. Päihdehäiriön keskellä olevat kokivat itsensä eniten huono-osaiseksi, vastaavasti toipujat sekä vapaaehtois- ja vertaistukitoimintaan osallistuvat kokivat itsensä eniten hyväosaiseksi.

Yksittäin tarkasteltaessa kaikilla tutkituilla terveyttä, taloutta ja elämän merkityksellisyyttä kuvaavilla muuttujilla todettiin yhteys hyvä- ja huono-osaisuuden kokemukseen. Huono-osaisilla oli keskimäärin heikompi taloudellinen tilanne, alhaisempi arvio omasta terveydestään sekä he kokivat itsensä useammin yksinäisiksi ja heillä oli vähemmän elämänmerkityksellisyyden- ja yhdenvertaisuudenkokemuksia. Kaikkia muuttujia yhtäaikaisesti tarkastellessa heikoksi itsearvioidulla taloudellisella tilanteella ja toimeentulolla sekä vähäisellä elämänmerkityksellisyydellä ja vähäisellä yhdenvertaisuudentunteella toisten kanssa todettiin yhteys huono-osaisuuden kokemukseen. Palveluja kehitettäessä tulisi huomioida myös sellaiset toimet, joiden avulla voidaan luoda mahdollisuuksia elämänmerkityksellisyyden kokemuksen lisäämiseen. On myös tärkeää tavoittaa kaikista huono-osaisimmat palvelujen piiriin.