To Serve and to Experience: An Autoethnographic Study of Simultaneous Church Interpreting

Abstract

Tämä autoetnografinen tutkielma käsittelee simultaanitulkkausta seurakunnassa, ja sen tarkoituksena on selvittää, miten helluntaiseurakunnan uskonnollinen konteksti vaikuttaa tulkkaukseen. Millä tavoin kristillisen palvelemisen käsite ja henkilökohtainen uskonnollinen kokemus heijastuvat siihen, miten simultaanitulkkaus ymmärretään kulttuurisesti ja koetaan subjektiivisesti kahdessa suomalaisessa helluntaiseurakunnassa? Tutkielman tavoite on lisäksi perehtyä autoetnografiaan kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen metodologiana. Autoetnografia voidaan nähdä joko etnografiana, jota tehdään oman yhteisön parissa, tai tutkijan oman kokemuksen etnografisena tarkasteluna. Tässä artikkeliväitöskirjassa käytetään molempia näkökulmia: ensimmäiset artikkelit edustavat perinteisempää oman yhteisön parissa tehtyä etnografiaa, ja jälkimmäiset siirtyvät tarkastelemaan vahvemmin tutkijan omaa kokemusta yhteisön jäsenenä. Tutkimuksen läpi kulkee siten sekä kulttuurinen analyysi että introspektio, vaikkakin näiden elementtien painotus muuttuu tutkielman edetessä. Päätavoitteena on silti kuvata seurakuntatulkkausta toimijoiden omasta näkökulmasta.

Tutkimus tarkastelee Tampereen ja Seinäjoen helluntaiseurakuntien jokaviikkoisten tilaisuuksien simultaanitulkkausta englanniksi. Molempien seurakuntien päätilaisuudet pidetään suomeksi, mutta niissä on järjestetty myös englanninkielinen simultaanitulkkaus, jota kuuntelemassa on useimmiten vaihto-opiskelijoita, maahanmuuttajia tai ulkomaisia vieraita. Tulkkausta varten seurakuntiin on rakennettu tulkkikopit, ja niissä on käytössä konferenssitulkkauslaitteet. Tulkkeina toimii vapaaehtoisia seurakuntalaisia, joista useilla ei ole alan koulutusta tai tulkkauskokemusta seurakunnan ulkopuolelta.

Tutkielman teoreettinen viitekehys heijastelee tutkimuksen tieteidenvälistä luonnetta, sillä se perustuu enimmäkseen aiempaan seurakuntatulkkausta käsittelevään tutkimukseen sekä uskontotieteelliseen, teologiseen, sosiologiseen ja antropologiseen kirjallisuuteen. Työn pääasialliset teoreettiset käsitteet ovat seurakuntatulkin osallistuminen, palvelu ja uskonnollinen kokemus. Näiden käsitteiden tulkintaan työssä on vaikuttanut merkittävästi myös helluntaiseurakuntien oma käsitys. Niinpä seurakuntatulkin osallistuminen viittaa hänen osallistumiseensa yhteisön toimintaan, tulkattuun vuorovaikutukseen sekä itse tulkattuun sanomaan. Palvelu puolestaan viittaa henkilökohtaisesta Jumala-suhteesta kumpuavaan ja toisten parasta etsivään asenteeseen ja toimintaan. Uskonnollinen kokemus taas viittaa henkilökohtaiseen Jumalan kohtaamiseen.

Autoetnografia on toistaiseksi melko vähän käytetty metodologia käännöstieteessä. Se pohjautuu etnografiseen perinteeseen ja käyttää tutkijan omaa kokemusta pääasiallisena tutkimusaineiston lähteenä. Olen itse toiminut tulkkina molemmissa tutkimissani seurakunnissa ennen tutkimusta ja sen aikana. Olen toisen tutkitun seurakunnan jäsen, mutta myös koulutettu freelance-kääntäjä ja -tulkki. Osallisuuteni näihin ja muihin sosiaalisiin maailmoihin luonnollisesti vaikuttaa kaikkiin tutkimuksen tasoihin. Niinpä joko kenttätyössä tai muilla tavoin keräämäni aineistot, niiden tulkinta sekä tekemäni johtopäätökset tuottavat paikantunutta tietoa – tietoa, joka riippuu tutkimuksen konteksteista ja ajankohdasta sekä minusta itsestäni pääasiallisena tutkimusvälineenä. Sen vuoksi tutkimusta on ohjannut refleksiivisyyden periaate: tutkijan vaikutus työhön ja sen päätelmiin on pyritty tekemään mahdollisimman näkyväksi.

Työssä käytetyt aineistot kerättiin kahdessa suomalaisessa helluntaiseurakunnassa: Tampereella (kenttätyö talvella 2009–2010) ja Seinäjoella (kenttätyö vuosina 2011–2014). Työn keskeisenä aineistona on kenttämuistiinpanot, joita keräsin havainnoidessani toisten seurakuntatulkkien työtä (lähinnä Tampereella) ja tulkatessani itse seurakunnassa (Seinäjoella). Aineistoina käytettiin lisäksi asiakirjoja (seurakunnan internetsivusto ja kurssimateriaalia, molemmat Tampereelta), henkilökohtaisten päiväkirjojen osia sekä ääni- ja videonauhoituksia omasta tulkkauksestani seurakunnassa. Aineistoja analysoitiin teemoittain ja niistä syntyviä tulkintoja prosessoitiin narratiivisilla menetelmillä, kirjoittamalla reflektiivisiä muistiinpanoja, runoja ja kaunokirjallisia asiatekstejä.

Tutkimuksen päätulokset viittaavat siihen, että tutkituissa seurakunnissa simultaanitulkkaus ymmärretään Jumalan palvelemisena, että yksi tulkkauksen päätavoitteista on mahdollistaa kuulijoiden kohtaaminen Jumalan kanssa (uskonnollinen kokemus), että tulkkien sitoutuminen seurakunnan uskomuksiin on tärkeämpää kuin koulutus tai aikaisempi tulkkauskokemus ja että tulkki on itse virittynyt saamaan henkilökohtaisia uskonnollisia kokemuksia tulkatessaan. Tulokset siis viittaavat siihen, että seurakuntatulkkaukseen liitetyt kulttuuriset merkitykset poikkeavat merkittävästi ammattitulkkauksesta, joka on ollut tähänastisen käännöstieteellisen tulkkauksen tutkimuksen keskiössä. Tutkielma viittaa myös omakohtaisten tutkimusmenetelmien antiin tutkittaessa tulkkaukseen liittyviä tunteita ja kehollisuutta.

This dissertation reports on an autoethnographic study focusing on simultaneous interpreting in church, exploring how the religious setting of Pentecostalism affects this interpreting practice. More specifically, the study discusses the ways in which the concepts of Christian service and personal religious experience are reflected on the social understanding and subjective experience of simultaneous interpreting in two Pentecostal churches in Finland. In addition, the study sets out to examine the use of autoethnography as a methodology within Translation and Interpreting Studies. Autoethnography can be understood as ethnography of one’s own group or as first-person research with an ethnographic focus. In this article-based dissertation, both of these understandings of autoethnography are used; the first articles represent complete-member ethnography, whereas the latter articles move into first-person research. Thus, throughout the study, cultural analysis and introspection are combined, even though the weight given to each element changes from the beginning of the study to its finish. The overarching aim of the study is nevertheless to explore and describe church interpreting from an emic perspective.

The study examines the simultaneous interpreting of weekly services that are held in the Tampere Pentecostal Church and the Pentecostal Church of Seinäjoki. Both churches hold their main services in Finnish but also offer simultaneous interpreting into English for members and visitors who may need it – usually exchange students, recent migrants, or guests. The interpreting is carried out in built-in booths with conference interpreting equipment by volunteer church members, most of whom do not have training in or professional experience of interpreting outside of the church.

The conceptual framework of this interdisciplinary study mainly draws on prior research into church interpreting as well as on literature in the fields of religious studies, theology, sociology, and anthropology. The main theoretical concepts are church interpreters’ involvement, service, and religious experience. Moreover, the way in which these central concepts are used in the study is largely based on the local understanding prevalent within Pentecostalism and the churches studied. Thus, interpreter involvement is understood as personal engagement with the religious community, with the interpreted interaction, and with the interpreted message; service is understood as a “God-regarding” attitude and activity that aims to benefit other people; and religious experience is understood as an encounter with God.

Autoethnography is a relatively novel methodology within Translation and Interpreting Studies. It is rooted in the ethnographic tradition and uses the personal experience of the researcher as a main source of research material. I have been a church interpreter in both of the churches studied prior to and during the research process. In addition, I am a member in one of the churches, while also being a professional freelance translator and interpreter. Membership in these and other social worlds naturally affect all levels of the study. Indeed, the research materials collected through fieldwork and other means, the ways in which I have interpreted them, and the conclusions I have drawn necessarily produce situated knowledge – knowledge based on the setting and the time of the study as well as on myself as the main research instrument. Therefore, this autoethnographic study is guided by the principle of reflexivity; it aims to make transparent the influences of the researcher’s person on the study and its conclusions.

The research materials used in the study were collected in two Pentecostal churches in Finland, one in Tampere (fieldwork conducted during the winter of 2009–2010) and one in Seinäjoki (fieldwork conducted from 2011 to 2014). The main bulk of the research material consists of fieldnotes gathered when observing other church interpreters’ work (mainly in the church of Tampere) and when practicing church interpreting myself (in Seinäjoki). In addition, the research materials include documents (a church website and course material from a relevant church course, both from Tampere), portions of my personal journals, and audio and video recordings of my interpreting in church. These materials were analyzed thematically and the emerging interpretations were processed narratively, by writing in genres such as reflective notes, poetry, and creative non-fiction.

The main results of the study indicate that in these churches, simultaneous interpreting is understood as service to God; that a main function of interpreting is to allow the listeners to encounter God (have religious experiences); that an interpreter’s commitment to the beliefs of the church is valued above their training or prior experience in interpreting; and that the interpreter is attuned to having personal religious experiences also when interpreting. The findings thus point to important differences in the meanings attributed to church interpreting as opposed to professional interpreting, which has been at the focus of most Translation and Interpreting Studies research to date. The study also indicates the opportunities in studying emotions and embodiment related to interpreting with first-person research designs.