Endoscopic Surgery Versus Balloon Sinuplasty in Chronic Rhinosinusitis
Bizaki, Argyro (2016)
Bizaki, Argyro
Tampere University Press
2016
Korva-, nenä- ja kurkkutautioppi - Otorhinolaryngology
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2016-10-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0213-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0213-9
Tiivistelmä
Rinosinuiitti on yleinen merkittäviä oireita aiheuttava ja elämänlaatua heikentävä sairaus. Rinosinuiitilla tarkoitetaan nenäkäytävien ja nenän sivuonteloiden samanaikaista tulehdus- ja infektiotilannetta. Rinosinuiitin taustatekijöinä pidetään mm. infektioita, limakalvojen ärsytystä sekä rakenteellisia tekijöitä. Pitkittyneeksi rinosinuiitiksi lasketaan nenäkäytävien ja nenän sivuonteloiden tulehduksellinen tila, joka on kestänyt vähintään 12 viikkoa. Pitkittyneelle rinosinuiitille keskeisenä ongelmana pidetään pysyvää nenän ja sen sivuonteloiden tulehduksellista tilaa.
Tämän väitöskirjaksi tarkoitetun tutkimustyön tarkoituksena on selvittää pallolaajennuksen ja tähystyskirurgian vaikutusta kroonisesta rinosinuiitista kärsivien potilaiden elämänlaatuun. Tutkimus toteutettiin prospektiivisena ja satunnaistettuna tutkimuksena. Siinä vertailtiin kahden erilaisen hoitomuodon tehoa ja vaikutusta. Akustista rinometriaa ja rinomanometriaa käytettiin nenäkäytävien avoimuuden arviointiin. Värekarvatoiminnan mittaamiseksi poskiontelon pohjalle vietiin 0,03 ml pisara, joka sisälsi radioaktiivisella 99m-Tc leimattua albumiinia, metyleenisini-väriainetta ja sakkariinia. Radioaktiivisen albumiinin poistuminen poskiontelosta mitattiin gamma-kameralla. Väriaineen kulkunopeus arvioitiin seuraamalla endoskoopilla, milloin metyleenisini-väriaine kulkeutui poskiontelosta keskikäytävään. Lisäksi mitattiin aika, jolloin potilas maistoi nielussa makean sakkariinin maun.
Aikuiset potilaat, joilla oli joko krooninen tai toistuva rinosinuiitti, mutta lieviä tai keskivaikeita löydöksiä kartiokeilatietokonetomografia kuvissa (CBCT), satunnaistettiin kahteen hoitoryhmään: tähystyskirurgiseen leikkaukseen (ESS) tai ulosvirtauskanavien pallolaajennukseen (BSP). Päämuuttujina käytettiin ylähengitysteiden elämänlaatukyselyä (SNOT-22), rinometrisia mittauksia (akustinen rinometria ja rinomanometria), värekarvatoiminnan mittausta ja nenän limakalvon histologiaa. Nämä muuttujat analysoitiin ennen hoitoa ja 3, 6 ja 12
kuukautta hoidon jälkeen. Tutkimus toteutettiin Tampereen yliopistollisen sairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikassa.
Potilaiden subjektiivisten oireiden paranemisen lisäksi todettiin myös merkitsevää elämänlaadun paranemista elämänlaatumittarin SNOT 22 kokonaispistemäärän laskuna. Hoitoryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa (p<0,05). Rinomanometrian perusteella nenän hengitysvastus väheni hoidon jälkeen. Pallolaajennusryhmässä oli merkitsevästi pienempi riski leikkauskiinnikkeiden kehittymiselle. Tupakoitsijoilla oli hitaampi värekarvakuljetusnopeus sakkariinitestissä. Metyleenisinin kulkeutumisnopeus vastasi hyvin sekä sakkariinitestissä saatua tulosta, että radioaktiivisella albumiinilla mitattua merkkiaineen puhdistumista onteloista. Valtaosassa ennen leikkausta otetuissa näytteissä nähtiin paksuuntunutta epiteelia, värekarvojen puuttumista, epiteelimetaplasiaa, limakalvon rauhasten hyperplasiaa, angiogeneesiaa ja lisääntynyttä tulehdussolujen määrää. Potilailla, joilla oli tiedossa oleva allergia, todettiin suurempi goblet-solujen määrä ja lisääntynyt limakalvon irtoaminen sekä huonompi elämänlaatu. Suurempi tulehdussolujen määrä yhdistyi suurempaan goblet-solujen määrää sekä ennen että jälkeen leikkaushoidon. Molemmissa ryhmissä tulehdussolujen määrä väheni limakalvolla hoidon jälkeen. Muutos oli selvempi tähystyskirurgisessa ryhmässä. Kuusi kuukautta leikkaushoidon jälkeen pallolaajennusryhmässä tulehdus-solujen määrä oli suurempi limakalvolla kuin ESS ryhmässä (p=0,05).
Molemmat hoitomuodot paransivat potilaiden elämänlaatua ja vähensivät nenän hengitysvastusta. Tässä tutkimuksessa molemmat leikkausmenetelmät osoittautuivat yhtä tehokkaiksi krooniisen rinosinuiitin hoidossa. Pallolaajennushoito aiheutti vähemmän kiinnikkeitä kuin tähystysleikkaus. Molemmat hoitomuodot vähensivät limakalvon tulehdusreaktiota, mutta eivät pystyneet palauttamaan normaalia värekarvatoimintaa.
Tämän väitöskirjaksi tarkoitetun tutkimustyön tarkoituksena on selvittää pallolaajennuksen ja tähystyskirurgian vaikutusta kroonisesta rinosinuiitista kärsivien potilaiden elämänlaatuun. Tutkimus toteutettiin prospektiivisena ja satunnaistettuna tutkimuksena. Siinä vertailtiin kahden erilaisen hoitomuodon tehoa ja vaikutusta. Akustista rinometriaa ja rinomanometriaa käytettiin nenäkäytävien avoimuuden arviointiin. Värekarvatoiminnan mittaamiseksi poskiontelon pohjalle vietiin 0,03 ml pisara, joka sisälsi radioaktiivisella 99m-Tc leimattua albumiinia, metyleenisini-väriainetta ja sakkariinia. Radioaktiivisen albumiinin poistuminen poskiontelosta mitattiin gamma-kameralla. Väriaineen kulkunopeus arvioitiin seuraamalla endoskoopilla, milloin metyleenisini-väriaine kulkeutui poskiontelosta keskikäytävään. Lisäksi mitattiin aika, jolloin potilas maistoi nielussa makean sakkariinin maun.
Aikuiset potilaat, joilla oli joko krooninen tai toistuva rinosinuiitti, mutta lieviä tai keskivaikeita löydöksiä kartiokeilatietokonetomografia kuvissa (CBCT), satunnaistettiin kahteen hoitoryhmään: tähystyskirurgiseen leikkaukseen (ESS) tai ulosvirtauskanavien pallolaajennukseen (BSP). Päämuuttujina käytettiin ylähengitysteiden elämänlaatukyselyä (SNOT-22), rinometrisia mittauksia (akustinen rinometria ja rinomanometria), värekarvatoiminnan mittausta ja nenän limakalvon histologiaa. Nämä muuttujat analysoitiin ennen hoitoa ja 3, 6 ja 12
kuukautta hoidon jälkeen. Tutkimus toteutettiin Tampereen yliopistollisen sairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikassa.
Potilaiden subjektiivisten oireiden paranemisen lisäksi todettiin myös merkitsevää elämänlaadun paranemista elämänlaatumittarin SNOT 22 kokonaispistemäärän laskuna. Hoitoryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa (p<0,05). Rinomanometrian perusteella nenän hengitysvastus väheni hoidon jälkeen. Pallolaajennusryhmässä oli merkitsevästi pienempi riski leikkauskiinnikkeiden kehittymiselle. Tupakoitsijoilla oli hitaampi värekarvakuljetusnopeus sakkariinitestissä. Metyleenisinin kulkeutumisnopeus vastasi hyvin sekä sakkariinitestissä saatua tulosta, että radioaktiivisella albumiinilla mitattua merkkiaineen puhdistumista onteloista. Valtaosassa ennen leikkausta otetuissa näytteissä nähtiin paksuuntunutta epiteelia, värekarvojen puuttumista, epiteelimetaplasiaa, limakalvon rauhasten hyperplasiaa, angiogeneesiaa ja lisääntynyttä tulehdussolujen määrää. Potilailla, joilla oli tiedossa oleva allergia, todettiin suurempi goblet-solujen määrä ja lisääntynyt limakalvon irtoaminen sekä huonompi elämänlaatu. Suurempi tulehdussolujen määrä yhdistyi suurempaan goblet-solujen määrää sekä ennen että jälkeen leikkaushoidon. Molemmissa ryhmissä tulehdussolujen määrä väheni limakalvolla hoidon jälkeen. Muutos oli selvempi tähystyskirurgisessa ryhmässä. Kuusi kuukautta leikkaushoidon jälkeen pallolaajennusryhmässä tulehdus-solujen määrä oli suurempi limakalvolla kuin ESS ryhmässä (p=0,05).
Molemmat hoitomuodot paransivat potilaiden elämänlaatua ja vähensivät nenän hengitysvastusta. Tässä tutkimuksessa molemmat leikkausmenetelmät osoittautuivat yhtä tehokkaiksi krooniisen rinosinuiitin hoidossa. Pallolaajennushoito aiheutti vähemmän kiinnikkeitä kuin tähystysleikkaus. Molemmat hoitomuodot vähensivät limakalvon tulehdusreaktiota, mutta eivät pystyneet palauttamaan normaalia värekarvatoimintaa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4674]