VajaNaisesta KokoNaiseksi - Narratiivinen tutkimus naisten tahattoman lapsettomuuden kokemuksista
Katajisto, Jenni (2016)
2016
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-10-05
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201610072395
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201610072395
Tiivistelmä
Tahaton lapsettomuus on yhteiskunnallinen ilmiö, joka koskettaa noin joka viidettä suomalaista paria. Tässä sosiaalityön tutkimuskentälle asettuvassa laadullisessa tutkielmassa tarkastellaan tahattomasti lapsettomien naisten kokemuksia ja tutkitaan, mitä elämänalueita lapsettomuus koskettaa, miten se vaikuttaa naiseuteen ja millaisia selviytymiskeinoja tahattomasta lapsettomuudesta on.
Tutkielma on narratiivinen. Aineiston muodostaa 22 tahattomasti lapsettoman naisen tarinaa, jotka on kerätty kirjoituspyynnöllä. Analyysi pohjautuu Kenneth Gergenin (1999) tarinatyyppeihin ja niiden suuntautumiseen regressiivisesti, progressiivisesti ja stabiilisti. Aineistosta paikansin kolme tarinatyyppiä: VajaNainen-, AvoNainen- ja KokoNainen. Aineistosta nousi myös tahattoman lapsettomuuden vaikutus naisten identiteettiin, mitä peilataan Johanna Hännisen (2002) ja Albert Banduran (2006) teorioihin.
Tutkimuksesta käy ilmi, että sekä VajaNaisen että AvoNaisen tarinatyypin sisällä tahaton lapsettomuus heijastuu naiseuteen selkeästi kehollisuuden kautta. KokoNaistarinatyypin kehonkuvaan vaikuttaa sen sijaan raskaus. Lapsettomuuden paine kohdistuu KokoNaistarinatyypin sisällä enemmän pariskuntaan kuin naiseen yksilönä. VajaNaisilla ja AvoNaisilla lapsettomuuskokemus heijastuu molemmilla muun muassa työelämään. AvoNaistarinatyypin sisällä uskonnollinen konteksti vaikuttaa lapsettomuuskokemukseen. Sosiaalisissa suhteissa esiintyy tutkimuksessa jonkin verran eroja eri tarinatyyppien sisällä.
Selviytymiskeinoina voidaan nähdä lapsettomuuskokemuksen jakaminen ja hyväksyminen. Myös erilaiset "korvaavat" elämänsisällöt auttavat naisia. Naisten kokemus on kuitenkin, että tahattomasta lapsettomuudesta ei koskaan selviydy täysin. Lapsettomuuskokemuksen koetaan vaikuttavan mahdolliseen vanhemmuuteen ja jättävän pysyviä tunnereaktioita.
Yhteiskunnallisia resursseja tulisi suunnata tahattoman lapsettomuuden henkisen puolen hoitoon. Tahattomasti lapsettomia naisia voisi tulevaisuudessa auttaa, jos sosiaalityöntekijöitä sijoitettaisiin lääketieteellisten lapsettomuuspalvelujen oheen tarjoamaan psykososiaalista tukea.
Tutkielma on narratiivinen. Aineiston muodostaa 22 tahattomasti lapsettoman naisen tarinaa, jotka on kerätty kirjoituspyynnöllä. Analyysi pohjautuu Kenneth Gergenin (1999) tarinatyyppeihin ja niiden suuntautumiseen regressiivisesti, progressiivisesti ja stabiilisti. Aineistosta paikansin kolme tarinatyyppiä: VajaNainen-, AvoNainen- ja KokoNainen. Aineistosta nousi myös tahattoman lapsettomuuden vaikutus naisten identiteettiin, mitä peilataan Johanna Hännisen (2002) ja Albert Banduran (2006) teorioihin.
Tutkimuksesta käy ilmi, että sekä VajaNaisen että AvoNaisen tarinatyypin sisällä tahaton lapsettomuus heijastuu naiseuteen selkeästi kehollisuuden kautta. KokoNaistarinatyypin kehonkuvaan vaikuttaa sen sijaan raskaus. Lapsettomuuden paine kohdistuu KokoNaistarinatyypin sisällä enemmän pariskuntaan kuin naiseen yksilönä. VajaNaisilla ja AvoNaisilla lapsettomuuskokemus heijastuu molemmilla muun muassa työelämään. AvoNaistarinatyypin sisällä uskonnollinen konteksti vaikuttaa lapsettomuuskokemukseen. Sosiaalisissa suhteissa esiintyy tutkimuksessa jonkin verran eroja eri tarinatyyppien sisällä.
Selviytymiskeinoina voidaan nähdä lapsettomuuskokemuksen jakaminen ja hyväksyminen. Myös erilaiset "korvaavat" elämänsisällöt auttavat naisia. Naisten kokemus on kuitenkin, että tahattomasta lapsettomuudesta ei koskaan selviydy täysin. Lapsettomuuskokemuksen koetaan vaikuttavan mahdolliseen vanhemmuuteen ja jättävän pysyviä tunnereaktioita.
Yhteiskunnallisia resursseja tulisi suunnata tahattoman lapsettomuuden henkisen puolen hoitoon. Tahattomasti lapsettomia naisia voisi tulevaisuudessa auttaa, jos sosiaalityöntekijöitä sijoitettaisiin lääketieteellisten lapsettomuuspalvelujen oheen tarjoamaan psykososiaalista tukea.