Lapsen läheissuhteiden säätely sijaishuollossa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen huostaanotettujen ja sijaishuoltoon sijoitettujen lasten läheis-verkostoja sekä sosiaalityöntekijöiden työskentelyä läheisverkoston parissa. Tarkoituksena on lisätä ymmärrystä sosiaalityöntekijöiden tekemästä säätelystä ja työskentelyn merkityksestä läheisverkostoissa. Tutkimukseni pääkysymys on kaksiosainen. Ensiksi selvitän, millaisia läheisverkostoja sijaishuollossa olevilla lapsilla on. Sitten tutkin, miten näitä läheisverkostoja säädellään sosiaalityöntekijöiden toimesta, sekä miten tätä säätelyä perustellaan. Tutkimukseni menetelminä ovat käytäntötutkimus ja tapaustutkimus.

Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä määritellään aluksi lastensuojelun toimintaympäristöä ja sosiaalityöntekijöiden tekemää päätöksentekoa lastensuojelun kontekstista käsin. Teoreettisen viitekehyksen toinen osa keskittyy kuvaamaan läheisverkoston merkitystä tarkastelevia teorioita ja läheisverkostoja huostaanotettujen lasten elämässä. Tutkimus on laadullinen, ja aineisto koostuu yhdeksästä asiakastapauksesta. Aineisto on kerätty haastattelemalla neljää lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijää. Tutkimuksen aineiston analyysi toteutetaan sisällön analyysin sekä teemoittelun keinoin.

Tutkimukseni tulosten mukaan läheissuhteet paikantuvat tiiviisti sukulaisuussuhteisiin. Jokaisen lapsen läheisverkostot ovat erilaisia. Keskeisin rooli on isovanhemmilla. Biologiset vanhemmat ovat useimmissa huostaanottotapauksissa lasten elämässä mukana, mutta lasten ja heidän suhteensa ovat usein haasteellisia. Sosiaalityöntekijät säätelevät läheisverkostoja ylläpidon ja kontrollin, ohjaamisen, rajaamisen ja aktivoinnin keinoin. Säätelyä perustellaan lapsen edun näkökulmasta sekä muina työhön liittyvinä perusteina, kuten turvallisuudella ja sijaisvanhempien jaksamisella.

Johtopäätöksenä on todettavissa, että läheissuhteet vaikuttavat hyvin merkittävästi lapsen sijoitukseen. Sen vuoksi suunnitelmallista työskentelyä tulee entistä enemmän kohdistaa vahvasti myös läheisverkostoon. Läheisverkostojen olemassaoloa perustellaan kiintymyssuhteiden, sosiaalisten verkostojen ja sosiaalisen pääoman näkökulmasta lasta tukevissa tapauksissa. Toisaalta haastavissa tapauksissa läheisten läsnäolo on lasta painostavaa ja sijaishuoltoon negatiivisesti vaikuttavaa. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on silloin huolehtia lapsen edun toteutumisesta säätelyn keinoin.