Työn vaatimusten ja tietoisuustaitojen yhteys työstä irrottautumiseen vapaa-ajalla: auttavatko tietoisuustaidot irrottautumaan työstä vapaa-ajalla?
Laaksonen, Antti (2016)
2016
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-09-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201610012376
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201610012376
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko työn vaatimukset ja tietoisuustaidot yhteydessä työstä irrottautumiseen vapaa-ajalla. Lisäksi tutkittiin, muuntavatko tietoisuustaidot tai sen osa-alueet, hyväksyminen ja tietoinen toiminta, työn vaatimusten ja työstä irrottautumisen välistä yhteyttä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin stressi-irrottautumis -mallia sekä transaktionaalista stressiteoriaa.
Tutkimus perustuu Tampereen yliopiston "Työkuormituksesta palautuminen: työ- ja ympäristöpsykologisten näkökulmien yhdistäminen" -tutkimushankkeessa kerättyyn poikki-leikkausaineistoon. Aineisto kerättiin keväällä 2013 lähettämällä joko sähköinen tai paperinen kyselylomake 11 eri aloilla toimivien organisaatioiden työntekijöille, joista 1347 vastasi kyselyyn Tutkimuksen vastausprosentti oli 37,5 %. Aineistossa naisia oli 60,5 % ja vastaajien keski-ikä oli 46,9 vuotta. Tilastollisena päämenetelmänä käytettiin hierarkkista regressioanalyysia.
Tulokset osoittivat, että työn vaatimuksista kognitiiviset ja emotionaaliset vaatimukset olivat hypoteesien mukaisesti negatiivisessa yhteydessä työstä irrottautumiseen vaikeuttaen sitä. Sen sijaan työmäärä ja työn epävarmuus eivät olleet yhteydessä irrottautumiseen regressioanalyysissa, vaikka työmäärä korreloikin negatiivisesti työstä irrottautumiseen. Tämä tulos johtui todennäköisesti työmäärän ja kognitiivisten vaatimusten välisestä vahvasta korrelaatiosta. Tietoisuustaidot olivat hypoteesin mukaisesti positiivisessa yhteydessä työstä irrottautumiseen eli hyvät tietoisuustaidot edistivät työstä irrottautumista. Tietoisuustaidot eivät kuitenkaan hypoteesin vastaisesti muuntaneet työn vaatimusten ja työstä irrottautumisen välistä yhteyttä. Myöskään tietoisuustaitojen eri osa-alueilla, hyväksymisellä ja tietoisella toiminnalla, ei ollut muuntavaa vaikutusta. Tietoisuustaidot ovat siis tämän tutkimuksen mukaan suoraan yhteydessä työstä irrottautumiseen helpottaen sitä.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että paljon työn vaatimuksia työssään kokevat työntekijät ovat alttiita puutteelliselle työstä irrottautumiselle, minkä puolestaan tiedetään uhkaavan hyvinvointia ja altistavan työuupumukselle. Tietoisuustaidot puolestaan helpottavat työstä irrottautumista, joten niiden merkitystä työhyvinvoinnin kannalta on syytä tutkia jatkossa enemmän. Tulosten perusteella tietoisuustaidot eivät näyttäisi sisältyvän stressi-irrottautumis -malliin muuntaviksi tekijöiksi, kuten on ehdotettu. Asian varmistaminen edellyttää kuitenkin jatkotutkimusta. Lisäksi on tarpeen tutkia, mitkä muut tekijät voisivat muuntaa työn vaatimusten ja työstä irrottautumisen välistä yhteyttä, jotta stressi-irrottautumis -mallia pystytään laajentamaan ja jotta sen avulla pystyttäisiin suunnittelemaan parempaan työstä irrottautumiseen tähtääviä interventioita paljon työn vaatimuksia kohtaaville työntekijöille.
Tutkimus perustuu Tampereen yliopiston "Työkuormituksesta palautuminen: työ- ja ympäristöpsykologisten näkökulmien yhdistäminen" -tutkimushankkeessa kerättyyn poikki-leikkausaineistoon. Aineisto kerättiin keväällä 2013 lähettämällä joko sähköinen tai paperinen kyselylomake 11 eri aloilla toimivien organisaatioiden työntekijöille, joista 1347 vastasi kyselyyn Tutkimuksen vastausprosentti oli 37,5 %. Aineistossa naisia oli 60,5 % ja vastaajien keski-ikä oli 46,9 vuotta. Tilastollisena päämenetelmänä käytettiin hierarkkista regressioanalyysia.
Tulokset osoittivat, että työn vaatimuksista kognitiiviset ja emotionaaliset vaatimukset olivat hypoteesien mukaisesti negatiivisessa yhteydessä työstä irrottautumiseen vaikeuttaen sitä. Sen sijaan työmäärä ja työn epävarmuus eivät olleet yhteydessä irrottautumiseen regressioanalyysissa, vaikka työmäärä korreloikin negatiivisesti työstä irrottautumiseen. Tämä tulos johtui todennäköisesti työmäärän ja kognitiivisten vaatimusten välisestä vahvasta korrelaatiosta. Tietoisuustaidot olivat hypoteesin mukaisesti positiivisessa yhteydessä työstä irrottautumiseen eli hyvät tietoisuustaidot edistivät työstä irrottautumista. Tietoisuustaidot eivät kuitenkaan hypoteesin vastaisesti muuntaneet työn vaatimusten ja työstä irrottautumisen välistä yhteyttä. Myöskään tietoisuustaitojen eri osa-alueilla, hyväksymisellä ja tietoisella toiminnalla, ei ollut muuntavaa vaikutusta. Tietoisuustaidot ovat siis tämän tutkimuksen mukaan suoraan yhteydessä työstä irrottautumiseen helpottaen sitä.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että paljon työn vaatimuksia työssään kokevat työntekijät ovat alttiita puutteelliselle työstä irrottautumiselle, minkä puolestaan tiedetään uhkaavan hyvinvointia ja altistavan työuupumukselle. Tietoisuustaidot puolestaan helpottavat työstä irrottautumista, joten niiden merkitystä työhyvinvoinnin kannalta on syytä tutkia jatkossa enemmän. Tulosten perusteella tietoisuustaidot eivät näyttäisi sisältyvän stressi-irrottautumis -malliin muuntaviksi tekijöiksi, kuten on ehdotettu. Asian varmistaminen edellyttää kuitenkin jatkotutkimusta. Lisäksi on tarpeen tutkia, mitkä muut tekijät voisivat muuntaa työn vaatimusten ja työstä irrottautumisen välistä yhteyttä, jotta stressi-irrottautumis -mallia pystytään laajentamaan ja jotta sen avulla pystyttäisiin suunnittelemaan parempaan työstä irrottautumiseen tähtääviä interventioita paljon työn vaatimuksia kohtaaville työntekijöille.