Sosiaalityön asiantuntijuus poliittisissa asiakirjoissa - Diskursiivinen retoriikan analyysi hallitusohjelmien sosiaalityön asiantuntijuudesta modernin ja postmodernin ajattelun ilmentäminä
Ekman, Susanna (2016)
2016
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-09-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609302374
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609302374
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on sosiaalityön asiantuntijuus poliittisissa asiakirjoissa. Sosiaalityön asiantuntijuutta tarkastellaan modernin ja postmodernin ajattelun ilmentäminä diskursiivisen retoriikan analyysin keinoin. Tavoitteena on selvittää, miten sosiaalityön asiantuntijuutta kuvataan hallitusohjelmissa ja miten sosiaalityön ammatillisesta asiantuntijuudesta ja sosiaalityön asiakkaasta puhutaan.
Tutkimusaineistona ovat Suomen hallituksen hallitusohjelmat. Aineisto on rajattu koskemaan kymmentä uusinta hallitusohjelmaa vuosilta 1991-2015. Aineisto on julkista ja se on kerätty Valtioneuvoston Internet-sivustolta. Aineistosta on poimittu ne osat, jotka kuvaavat sosiaalityön asiantuntijuutta. Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi. Sen mukaisesti sosiaalityön asiantuntijuutta rakennetaan teksteissä ja muussa toiminnassa. Aineiston analyysimenetelmä on diskursiivinen retoriikan analyysi.
Tutkimuksen tulos on, että retoristen argumentaatiokeinojen avulla hallitusohjelmissa argumentoidaan sekä modernia että postmodernia sosiaalityön asiantuntijuutta. Sosiaalityön asiakkaan toimijuutta häivytetään hallitusohjelmissa modernia ajattelua mukaillen. Toisaalta asiakas nähdään postmodernin ajattelun mukaisesti valintoja tekevänä aktiivisena toimijana. Asiakas nähdään samanaikaisesti sekä aktiivisessa että passiivisessa roolissa. Modernin ajattelun mukaisesti sosiaalityön ammatillista asiantuntijuutta kirjoitetaan hallitusohjelmissa vastuiden ja velvollisuuksien kautta. Postmodernin ajattelun mukaisesti työntekijät nähdään asiantuntijuutta jakavina ammattilaisina ja heidän odotetaan samanaikaisesti toimivan asiakaslähtöisten, taloudellisten ja yhdenvertaisten periaatteiden mukaisesti.
Tulokset osoittavat sosiaalityön asiantuntijuuden kokeneen retorista muutosta. Muutos näkyy erityisesti tavassa kirjoittaa asiakkaan vastuusta omasta hyvinvoinnistaan. Muutos ei asemoidu puoluepoliittiseen ajatteluun, vaan muutos kytkeytyy ennen kaikkea aikaan ja poliittiseen ilmapiiriin. Hallitusohjelmissa sosiaalityön asiantuntijuus näyttäytyy paradoksina. Sosiaalityön asiantuntijuutta kirjoitetaan rinnakkain sekä modernin että postmodernin ajattelun mukaisesti. Usein samanaikainen argumentointi näyttäytyy varsin ristiriitaisena ja asettaa sekä työntekijät että asiakkaat haasteelliseen asemaan.
Tutkimusaineistona ovat Suomen hallituksen hallitusohjelmat. Aineisto on rajattu koskemaan kymmentä uusinta hallitusohjelmaa vuosilta 1991-2015. Aineisto on julkista ja se on kerätty Valtioneuvoston Internet-sivustolta. Aineistosta on poimittu ne osat, jotka kuvaavat sosiaalityön asiantuntijuutta. Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi. Sen mukaisesti sosiaalityön asiantuntijuutta rakennetaan teksteissä ja muussa toiminnassa. Aineiston analyysimenetelmä on diskursiivinen retoriikan analyysi.
Tutkimuksen tulos on, että retoristen argumentaatiokeinojen avulla hallitusohjelmissa argumentoidaan sekä modernia että postmodernia sosiaalityön asiantuntijuutta. Sosiaalityön asiakkaan toimijuutta häivytetään hallitusohjelmissa modernia ajattelua mukaillen. Toisaalta asiakas nähdään postmodernin ajattelun mukaisesti valintoja tekevänä aktiivisena toimijana. Asiakas nähdään samanaikaisesti sekä aktiivisessa että passiivisessa roolissa. Modernin ajattelun mukaisesti sosiaalityön ammatillista asiantuntijuutta kirjoitetaan hallitusohjelmissa vastuiden ja velvollisuuksien kautta. Postmodernin ajattelun mukaisesti työntekijät nähdään asiantuntijuutta jakavina ammattilaisina ja heidän odotetaan samanaikaisesti toimivan asiakaslähtöisten, taloudellisten ja yhdenvertaisten periaatteiden mukaisesti.
Tulokset osoittavat sosiaalityön asiantuntijuuden kokeneen retorista muutosta. Muutos näkyy erityisesti tavassa kirjoittaa asiakkaan vastuusta omasta hyvinvoinnistaan. Muutos ei asemoidu puoluepoliittiseen ajatteluun, vaan muutos kytkeytyy ennen kaikkea aikaan ja poliittiseen ilmapiiriin. Hallitusohjelmissa sosiaalityön asiantuntijuus näyttäytyy paradoksina. Sosiaalityön asiantuntijuutta kirjoitetaan rinnakkain sekä modernin että postmodernin ajattelun mukaisesti. Usein samanaikainen argumentointi näyttäytyy varsin ristiriitaisena ja asettaa sekä työntekijät että asiakkaat haasteelliseen asemaan.