Puhetta yhteiskuntavastuusta : vastuullisuuden diskursiivinen rakentuminen Talvivaaran kestävän kehityksen raportissa
Kangas, Anton (2016)
Kangas, Anton
2016
Sosiaalitieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-09-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609292368
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609292368
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on yhteiskuntavastuupuhe, jossa rakentuu merkityksiä yhteiskuntavastuulle ja vastuullisesti toimivalle yritykselle. Lähestyn aihetta diskursiivisesta näkökulmasta. Tarkoituksena on ymmärtää, miten kielellisillä keinoilla yrityksestä rakentuu vastuullinen yritys. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia diskursseja yhteiskuntavastuusta tuotetaan yrityksen omassa vastuuta koskevassa julkaisussa, ja millaisia retorisia strategioita siitä on löydettävissä. Kiinnostus kohdistuu myös yhteiskuntavastuullisuuden osoittamiseen osana yrityksen maineenhallintaa. Tutkielman tarkoituksena ei ole saada tietoa yrityksen konkreettisesta toiminnasta, vaan tarkastella toiminnan kielellistä esittämistä. Tutkielman lähtökohtaisena oletuksena on, että yritys pyrkii antamaan itsestään mahdollisimman positiivisen kuvan yhteiskuntavastuullisena toimijana. Yrityksen yhteiskuntavastuuta koskevassa julkaisussa tämä kuva rakennetaan retorisen vakuuttamisen ja suostuttelun keinoin.
Tutkielman aineisto on Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj:n julkaisemasta kestävän kehityksen raportista, joka sisältyy vuoden 2012 vuosikertomukseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjaa sosiaaliseen konstruktionismiin ja tutkimusmenetelmänä toimii retorinen diskurssianalyysi. Tutkimus lähtee liikkeelle ajatuksesta, että vastuuraporttien välityksellä yritykset osallistuvat yhteiskuntavastuukeskusteluun, jossa ne oikeuttavat toimintaansa yhteiskunnassa ja osoittavat omaa vastuullisuuttaan. Lähtökohtainen ajatus on, että raporteissa tuotetaan sosiaalista todellisuutta kielenkäytöllä. Tuosta sosiaalisesta todellisuudesta voidaan tuottaa tietoa diskurssianalyyttisen tutkimuksen avulla.
Analyysin tuloksena jäsensin aineistosta kolme diskurssia, jotka merkityksellistävät Talvivaaran toimintaa ympäristövastuun osalta ja roolia ympäristövastuu toiminnassa. Nimesin nämä Uhri, Oppimis- ja Selviytyjädiskurssiksi sen mukaan, miten ne rakentavat kuvaa Talvivaarasta tai sen toiminnasta vastuullisena yrityksenä. Tarkastelin myös millaisia retorisia keinoja ilmeni vastuulliseen toimintaan liittyvissä selonteoissa. Retoristen keinojen erittelyn lisäksi pohdin, miten kyseiset keinot toimivat esiintymiskontekstissaan. Uhridiskurssin kautta raportissa käsitellään syitä kaivokselle aiheutuneisiin ympäristövahinkoihin. Selviytyjädiskurssi merkityksellistää yrityksen toimia ympäristövahinkojen korjaamisessa ja tulevien estämisessä. Oppimisdiskurssi tuo esiin kuvaa oppimisen kautta tapahtuneesta toimintatapojen uudistumisesta. Analyysin perusteella keskeisiä retorisia keinoja ovat metaforat, määrällistäminen ääri-ilmaisujen muodossa, tosiasiapuhe passiivin käytöllä ja esimerkit ja rinnastukset kontrastipareja muodostamalla.
Tutkielman aineisto on Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj:n julkaisemasta kestävän kehityksen raportista, joka sisältyy vuoden 2012 vuosikertomukseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjaa sosiaaliseen konstruktionismiin ja tutkimusmenetelmänä toimii retorinen diskurssianalyysi. Tutkimus lähtee liikkeelle ajatuksesta, että vastuuraporttien välityksellä yritykset osallistuvat yhteiskuntavastuukeskusteluun, jossa ne oikeuttavat toimintaansa yhteiskunnassa ja osoittavat omaa vastuullisuuttaan. Lähtökohtainen ajatus on, että raporteissa tuotetaan sosiaalista todellisuutta kielenkäytöllä. Tuosta sosiaalisesta todellisuudesta voidaan tuottaa tietoa diskurssianalyyttisen tutkimuksen avulla.
Analyysin tuloksena jäsensin aineistosta kolme diskurssia, jotka merkityksellistävät Talvivaaran toimintaa ympäristövastuun osalta ja roolia ympäristövastuu toiminnassa. Nimesin nämä Uhri, Oppimis- ja Selviytyjädiskurssiksi sen mukaan, miten ne rakentavat kuvaa Talvivaarasta tai sen toiminnasta vastuullisena yrityksenä. Tarkastelin myös millaisia retorisia keinoja ilmeni vastuulliseen toimintaan liittyvissä selonteoissa. Retoristen keinojen erittelyn lisäksi pohdin, miten kyseiset keinot toimivat esiintymiskontekstissaan. Uhridiskurssin kautta raportissa käsitellään syitä kaivokselle aiheutuneisiin ympäristövahinkoihin. Selviytyjädiskurssi merkityksellistää yrityksen toimia ympäristövahinkojen korjaamisessa ja tulevien estämisessä. Oppimisdiskurssi tuo esiin kuvaa oppimisen kautta tapahtuneesta toimintatapojen uudistumisesta. Analyysin perusteella keskeisiä retorisia keinoja ovat metaforat, määrällistäminen ääri-ilmaisujen muodossa, tosiasiapuhe passiivin käytöllä ja esimerkit ja rinnastukset kontrastipareja muodostamalla.