Johtajien työuupumus koettaessa työn epävarmuutta - toimivatko organisaatiolta saatu tuki ja keskusteltavuus suojaavina tekijöinä?
Jokitalo, Veera (2016)
Jokitalo, Veera
2016
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-09-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609262345
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609262345
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko suomalaisten johtajien kokema työn epävarmuus yhteydessä kahteen työuupumuksen ydinpiirteeseen, uupumusasteiseen väsymykseen ja kyynistymiseen. Lisäksi kiinnostuksen kohteena oli, ovatko kaksi eettisen organisaatiokulttuurin osa-aluetta, organisaatiolta saatu tuki ja keskusteltavuus organisaatiossa, yhteydessä johtajien vähäisempään uupumusasteiseen väsymykseen ja kyynistymiseen. Tutkimuksessa selvitettiin myös, suojaavatko nämä eettisen organisaation hyveet johtajia uupumusasteiselta väsymykseltä ja kyynistymiseltä heidän kokiessaan työn epävarmuutta. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin työn voimavarojen ja vaatimusten teoriaa (JD-R-teoria).
Tutkimus on toteutettu poikkileikkausasetelmana ja se pohjautuu laajempaan Jyväskylän yliopiston toteuttamaan Eettinen organisaatiokulttuuri ja henkilöstön hyvinvointi -hankkeeseen. Tutkimuksen aineisto (N = 902) kerättiin vuonna 2009 ja sen vastausprosentti oli 34,3 %. Vastaajat olivat keskimäärin 46-vuotiaita ja heistä valtaosa oli miehiä (69,7 %). Tutkimukseen osallistujat työskentelivät johtotehtävissä eri johtotasoilla ja liiketoiminta-aloilla, joista yleisimmät olivat teollisuus ja tietoliikennepalvelut (54,7 %).
Hierarkkisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että johtajien kokema työn epävarmuus oli positiivisesti yhteydessä molempiin työuupumuksen ydinpiirteisiin. Mitä enemmän johtajat kokivat työn epävarmuutta, sitä voimakkaampaa oli heidän uupumusasteinen väsymyksensä ja kyynistymisensä, minkä lisäksi tämä yhteys oli voimakkaampi kyynistymisen osalta. Lisäksi havaittiin, että keskusteltavuus ja organisaatiolta saatu tuki olivat negatiivisesti yhteydessä johtajien työuupumuksen ydinpiirteisiin: mitä paremmin johtajat raportoivat näiden eettisten hyveiden toteutuvan työyhteisössään, sitä vähäisempää oli heidän uupumusasteinen väsymyksensä ja kyynistymisensä. Myöskin tämä yhteys oli voimakkaampi kyynistymisen osalta. Sen sijaan oletusten vastainen havainto oli, että organisaatiolta saatu tuki ja keskusteltavuus eivät suojanneet johtajia uupumusasteiselta väsymykseltä ja kyynistymiseltä heidän kokiessaan työn epävarmuutta.
Tutkimuksen tulokset antavat tukea sille, että työn epävarmuuden kokemus on merkittävä myös suomalaisten johtajien työuupumuksen kannalta. Yritysten olisi hyvä kiinnittää huomiota erityisesti johtajien kyynistymiseen aikana, jona voidaan kokea työn epävarmuutta. Lisäksi tulokset kannustavat yrityksiä kehittämään organisaatiokulttuuria, joka mahdollistaa ja tukee johtajia eettisessä toiminnassa. Eettisten hyveiden toteutuminen näyttää olevan merkityksellistä johtajien työuupumuksen kannalta, vaikka työn epävarmuuden kokemuksen ja suojaavan roolin osalta nämä hyveet kaipaisivat lisää tutkimusta, sillä tulokset olivat näiltä osin oletusten vastaisia eikä aiempaa tutkimusta aiheesta ole. Olisi tärkeää selvittää, millaisesta tuesta työn epävarmuutta kokevat johtajat hyötyvät, jotta he jaksavat työelämässä eivätkä uuvu sen vaatimusten alle.
Tutkimus on toteutettu poikkileikkausasetelmana ja se pohjautuu laajempaan Jyväskylän yliopiston toteuttamaan Eettinen organisaatiokulttuuri ja henkilöstön hyvinvointi -hankkeeseen. Tutkimuksen aineisto (N = 902) kerättiin vuonna 2009 ja sen vastausprosentti oli 34,3 %. Vastaajat olivat keskimäärin 46-vuotiaita ja heistä valtaosa oli miehiä (69,7 %). Tutkimukseen osallistujat työskentelivät johtotehtävissä eri johtotasoilla ja liiketoiminta-aloilla, joista yleisimmät olivat teollisuus ja tietoliikennepalvelut (54,7 %).
Hierarkkisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että johtajien kokema työn epävarmuus oli positiivisesti yhteydessä molempiin työuupumuksen ydinpiirteisiin. Mitä enemmän johtajat kokivat työn epävarmuutta, sitä voimakkaampaa oli heidän uupumusasteinen väsymyksensä ja kyynistymisensä, minkä lisäksi tämä yhteys oli voimakkaampi kyynistymisen osalta. Lisäksi havaittiin, että keskusteltavuus ja organisaatiolta saatu tuki olivat negatiivisesti yhteydessä johtajien työuupumuksen ydinpiirteisiin: mitä paremmin johtajat raportoivat näiden eettisten hyveiden toteutuvan työyhteisössään, sitä vähäisempää oli heidän uupumusasteinen väsymyksensä ja kyynistymisensä. Myöskin tämä yhteys oli voimakkaampi kyynistymisen osalta. Sen sijaan oletusten vastainen havainto oli, että organisaatiolta saatu tuki ja keskusteltavuus eivät suojanneet johtajia uupumusasteiselta väsymykseltä ja kyynistymiseltä heidän kokiessaan työn epävarmuutta.
Tutkimuksen tulokset antavat tukea sille, että työn epävarmuuden kokemus on merkittävä myös suomalaisten johtajien työuupumuksen kannalta. Yritysten olisi hyvä kiinnittää huomiota erityisesti johtajien kyynistymiseen aikana, jona voidaan kokea työn epävarmuutta. Lisäksi tulokset kannustavat yrityksiä kehittämään organisaatiokulttuuria, joka mahdollistaa ja tukee johtajia eettisessä toiminnassa. Eettisten hyveiden toteutuminen näyttää olevan merkityksellistä johtajien työuupumuksen kannalta, vaikka työn epävarmuuden kokemuksen ja suojaavan roolin osalta nämä hyveet kaipaisivat lisää tutkimusta, sillä tulokset olivat näiltä osin oletusten vastaisia eikä aiempaa tutkimusta aiheesta ole. Olisi tärkeää selvittää, millaisesta tuesta työn epävarmuutta kokevat johtajat hyötyvät, jotta he jaksavat työelämässä eivätkä uuvu sen vaatimusten alle.