Vauvojen univaikeudet ja temperamentti vanhempien kokemana
Sihvonen, Jenni (2016)
2016
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-09-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609232332
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609232332
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vauvan temperamentin yhteyttä vanhempien kokemiin vauvan univaikeuksiin kahdeksan kuukauden iässä. Lisäksi selvitettiin muuntaako vanhempien välinen hoivavastuun jakautuminen mahdollisia temperamentin ja koettujen univaikeuksien välisiä yhteyksiä. Lapsen temperamentin ja univaikeuksien on aiemmissa tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä toisiinsa, mutta vähemmän on tutkittu nimenomaan vanhempien kokemusta lapsen univaikeuksista ja sen yhteyttä lapsen temperamenttiin. Vielä vähemmän on selvitetty vanhempien välisen hoivavastuun jakamisen merkitystä.
Tutkimus toteutettiin osana CHILD SLEEP –tutkimushanketta, jossa selvitetään lapsen unen kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä tavoitteena ennaltaehkäistä, tunnistaa ja hoitaa lapsen unihäiriöitä. Tutkimuksen perusjoukon muodosti Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueen perheet, joihin oli syntynyt lapsi 1.3.2011-28.2.2012 välisenä aikana. Aineisto kerättiin kyselylomakkeiden avulla, joissa kartoitettiin lapsen uneen, perheilmapiiriin ja terveyteen liittyviä tekijöitä. Tutkimuksen otos muodostuu 1294 kahdeksan kuukauden ikäisestä vauvasta ja heidän vanhemmistaan. Vauvan temperamenttia arvioitiin IBQ-R temperamenttikyselyllä (Infant Behavior Questionnaire-Revised). Koettuja univaikeuksia mitattiin kysymällä vanhemmilta oliko vauvalla univaikeuksia heidän mielestään. Hoivavastuun jakautumista vanhempien välillä kartoitettiin kysymällä kumpi vanhemmista oli vastuussa erilaisista lapsenhoitoon liittyvistä vastuista ja päivittäisistä rutiineista. Aineistoa analysointiin korrelaatiokertoimien, χ²–riippumattomuustestin sekä multinominaalisen regressioanalyysin avulla.
Vanhemmista 36,9% koki vauvallaan univaikeuksia. Temperamentin osalta negatiivinen tunneilmaisu oli yhteydessä koettuihin univaikeuksiin. Mitä enemmän vauvalla koettiin univaikeuksia, sitä enemmän havaittiin myös negatiivista tunneilmaisua. Isien hoitoon osallistumisella ei ollut merkitystä temperamentin ja koettujen univaikeuksien välisessä yhteydessä, eivätkä koetut univaikeudet olleet yhteydessä hoivavastuun jakautumiseen. Hoivavastuun jakautuminen oli niin ikään vain heikossa yhteydessä joihinkin temperamentin osa-alueisiin.
Tämän tutkimuksen perusteella vauvan temperamentti näyttää olevan yhteydessä koettuihin univaikeuksiin. Selvitettäessä lasten univaikeuksia tulisi huomioida, mistä vanhempien kokemus univaikeuksista muodostuu ja mikä on lapsen temperamentin rooli siinä. Tähän tulisi kiinnittää neuvolassa jatkossa enemmän huomiota. Jatkossa olisi tärkeää selvittää pitkittäistutkimuksen avulla tarkemmin koettujen univaikeuksien ja temperamentin syy-seuraussuhdetta.
Tutkimus toteutettiin osana CHILD SLEEP –tutkimushanketta, jossa selvitetään lapsen unen kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä tavoitteena ennaltaehkäistä, tunnistaa ja hoitaa lapsen unihäiriöitä. Tutkimuksen perusjoukon muodosti Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueen perheet, joihin oli syntynyt lapsi 1.3.2011-28.2.2012 välisenä aikana. Aineisto kerättiin kyselylomakkeiden avulla, joissa kartoitettiin lapsen uneen, perheilmapiiriin ja terveyteen liittyviä tekijöitä. Tutkimuksen otos muodostuu 1294 kahdeksan kuukauden ikäisestä vauvasta ja heidän vanhemmistaan. Vauvan temperamenttia arvioitiin IBQ-R temperamenttikyselyllä (Infant Behavior Questionnaire-Revised). Koettuja univaikeuksia mitattiin kysymällä vanhemmilta oliko vauvalla univaikeuksia heidän mielestään. Hoivavastuun jakautumista vanhempien välillä kartoitettiin kysymällä kumpi vanhemmista oli vastuussa erilaisista lapsenhoitoon liittyvistä vastuista ja päivittäisistä rutiineista. Aineistoa analysointiin korrelaatiokertoimien, χ²–riippumattomuustestin sekä multinominaalisen regressioanalyysin avulla.
Vanhemmista 36,9% koki vauvallaan univaikeuksia. Temperamentin osalta negatiivinen tunneilmaisu oli yhteydessä koettuihin univaikeuksiin. Mitä enemmän vauvalla koettiin univaikeuksia, sitä enemmän havaittiin myös negatiivista tunneilmaisua. Isien hoitoon osallistumisella ei ollut merkitystä temperamentin ja koettujen univaikeuksien välisessä yhteydessä, eivätkä koetut univaikeudet olleet yhteydessä hoivavastuun jakautumiseen. Hoivavastuun jakautuminen oli niin ikään vain heikossa yhteydessä joihinkin temperamentin osa-alueisiin.
Tämän tutkimuksen perusteella vauvan temperamentti näyttää olevan yhteydessä koettuihin univaikeuksiin. Selvitettäessä lasten univaikeuksia tulisi huomioida, mistä vanhempien kokemus univaikeuksista muodostuu ja mikä on lapsen temperamentin rooli siinä. Tähän tulisi kiinnittää neuvolassa jatkossa enemmän huomiota. Jatkossa olisi tärkeää selvittää pitkittäistutkimuksen avulla tarkemmin koettujen univaikeuksien ja temperamentin syy-seuraussuhdetta.