Varhaiset vanhemmuuskokemukset : yhteydet lapsen tunteiden säätelyyn ja sukupuolten väliset erot
Ylisirniö, Kati (2016)
2016
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-09-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609232331
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609232331
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin vanhempien varhaisten vanhemmuuskokemusten vaikutusta kouluikäisen lapsen tunteiden säätelyyn. Lisäksi tutkittiin, vaikuttaako tähän yhteyteen vanhemman sukupuoli tai se, onko vanhempi-lapsi dyadi samaa tai eri sukupuolta keskenään. Tutkimus antaa uutta tietoa vanhemmuuden pitkäkestoisista vaikutuksista lapsen tunteiden säätelyyn, joka puolestaan vaikuttaa lapsen myöhempään hyvinvointiin.
Tutkimusaineisto koostui 422 perheestä, johon kuuluivat äiti, isä ja lapsi. Tutkittavat valikoituivat suuremmasta pitkittäistutkimusaineistosta. Äidit ja isät arvioivat omaa vanhemmuuskokemustaan Parenting Stress Index (PSI) -kyselylomakkeen lyhennetyllä versiolla kahdesti: kun lapsi oli 2 ja 12 kuukautta vanha. Lapsen tunteiden säätelyä vanhemmat arvioivat The Emotion Regulation Questionnaire (ERQ) -lomakkeen muunnoksella, kun lapsi oli 7-8-vuotias. Tilastollisina menetelminä käytettiin Pearsonin korrelaatiokertointa, Steigerin z-testiä, riippuvien sekä riippumattomien otosten t-testiä ja hierarkkista regressioanalyysiä.
Varhainen vanhemmuuskokemus ennusti kouluikäisen lapsen tunteiden säätelyä. Mitä myönteisempi vanhemmuuskokemus oli, sitä parempaa oli lasten tunteiden säätely. Yhteys löytyi sekä äitien että isien vanhemmuuskokemuksen osalta, mutta äitien vaikutus oli suurempi kuin isien. Yhteyteen ei vaikuttanut se, että vanhempi-lapsi dyadi olivat samaa tai eri sukupuolta keskenään. Äitien ja isien vanhemmuuskokemukset kokonaisuudessaan eivät eronneet toisistaan, mutta eroja havaittiin vanhemmuuskokemuksen osa-alueissa. Äidit arvioivat lapseen liittyvät vanhemmuuskokemukset myönteisemmäksi kuin isät, mutta omaan vanhemmuuteen liittyvissä kokemuksissa ei ollut sukupuolieroja. Eroja vanhemmuuskokemuksissa havaittiin myös lapsen sukupuolen mukaan niin, että lapsen sukupuoli vaikutti äitien vanhemmuuskokemukseen, mutta ei isien. Tyttölasten äidit arvioivat vanhemmuuskokemuksensa myönteisemmäksi kuin poikalasten äidit.
Tutkimustulosten avulla voidaan suunnitella vanhemmuuskokemusta tukevia neuvolakäytäntöjä ja interventioita, joiden avulla on mahdollista ehkäistä lasten ongelmallista tunteiden säätelyä. Vanhemmuuskokemusta voi tukea esimerkiksi antamalla tietoa lapsen kehityksestä ja hyvistä kasvatuskäytännöistä sekä kannustamalla ja ohjaamalla vanhempaa myönteisiin vuorovaikutustilanteisiin lapsensa kanssa. Vaikka äitien vanhemmuuskokemuksen vaikutus lapsen tunteiden säätelyyn oli suurempi, myös isien kokemuksilla oli merkitystä. Suomen neuvolajärjestelmä keskittyy pitkälti äiteihin, eikä isille suunnattua tietoa ja ohjeistusta ole välttämättä tarjolla tarpeeksi. Neuvoloissa tulisikin tukea entistä paremmin myös isien vanhemmuutta. Kokonaisuutena kuitenkin vanhemmuuskokemus ja lapsen tunteiden säätely vaikuttivat tässä tutkimuksessa olevan hyvällä tasolla. Tulos on rohkaiseva ja voi kertoa esimerkiksi neuvolajärjestelmän toimivuudesta ja lapsiperheiden saamasta hyvästä tuesta.
Tutkimusaineisto koostui 422 perheestä, johon kuuluivat äiti, isä ja lapsi. Tutkittavat valikoituivat suuremmasta pitkittäistutkimusaineistosta. Äidit ja isät arvioivat omaa vanhemmuuskokemustaan Parenting Stress Index (PSI) -kyselylomakkeen lyhennetyllä versiolla kahdesti: kun lapsi oli 2 ja 12 kuukautta vanha. Lapsen tunteiden säätelyä vanhemmat arvioivat The Emotion Regulation Questionnaire (ERQ) -lomakkeen muunnoksella, kun lapsi oli 7-8-vuotias. Tilastollisina menetelminä käytettiin Pearsonin korrelaatiokertointa, Steigerin z-testiä, riippuvien sekä riippumattomien otosten t-testiä ja hierarkkista regressioanalyysiä.
Varhainen vanhemmuuskokemus ennusti kouluikäisen lapsen tunteiden säätelyä. Mitä myönteisempi vanhemmuuskokemus oli, sitä parempaa oli lasten tunteiden säätely. Yhteys löytyi sekä äitien että isien vanhemmuuskokemuksen osalta, mutta äitien vaikutus oli suurempi kuin isien. Yhteyteen ei vaikuttanut se, että vanhempi-lapsi dyadi olivat samaa tai eri sukupuolta keskenään. Äitien ja isien vanhemmuuskokemukset kokonaisuudessaan eivät eronneet toisistaan, mutta eroja havaittiin vanhemmuuskokemuksen osa-alueissa. Äidit arvioivat lapseen liittyvät vanhemmuuskokemukset myönteisemmäksi kuin isät, mutta omaan vanhemmuuteen liittyvissä kokemuksissa ei ollut sukupuolieroja. Eroja vanhemmuuskokemuksissa havaittiin myös lapsen sukupuolen mukaan niin, että lapsen sukupuoli vaikutti äitien vanhemmuuskokemukseen, mutta ei isien. Tyttölasten äidit arvioivat vanhemmuuskokemuksensa myönteisemmäksi kuin poikalasten äidit.
Tutkimustulosten avulla voidaan suunnitella vanhemmuuskokemusta tukevia neuvolakäytäntöjä ja interventioita, joiden avulla on mahdollista ehkäistä lasten ongelmallista tunteiden säätelyä. Vanhemmuuskokemusta voi tukea esimerkiksi antamalla tietoa lapsen kehityksestä ja hyvistä kasvatuskäytännöistä sekä kannustamalla ja ohjaamalla vanhempaa myönteisiin vuorovaikutustilanteisiin lapsensa kanssa. Vaikka äitien vanhemmuuskokemuksen vaikutus lapsen tunteiden säätelyyn oli suurempi, myös isien kokemuksilla oli merkitystä. Suomen neuvolajärjestelmä keskittyy pitkälti äiteihin, eikä isille suunnattua tietoa ja ohjeistusta ole välttämättä tarjolla tarpeeksi. Neuvoloissa tulisikin tukea entistä paremmin myös isien vanhemmuutta. Kokonaisuutena kuitenkin vanhemmuuskokemus ja lapsen tunteiden säätely vaikuttivat tässä tutkimuksessa olevan hyvällä tasolla. Tulos on rohkaiseva ja voi kertoa esimerkiksi neuvolajärjestelmän toimivuudesta ja lapsiperheiden saamasta hyvästä tuesta.