Lisää naiset ja sekoita? Q-metodologinen analyysi sukupuolen roolista Kirkon Ulkomaanavun rauhantyössä Somaliassa
Luomaranta, Noora (2016)
Luomaranta, Noora
2016
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-09-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609192279
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609192279
Tiivistelmä
Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on tärkeässä roolissa Suomen ulkopolitiikassa ja kansalaisjärjestöjen toiminnassa. Erityisenä kiintopisteenä tasa-arvoon tähtäävässä työssä on naisten ja tyttöjen osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon. Kehitysyhteistyöhön suunnattuja varoja ohjataan hauraimpiin valtioihin, kuten Somaliaan. Tämän kontekstin pohjalta tutkielmassa tarkastellaan Kirkon Ulkomaanavun rauhanrakennusprojektia Somaliassa keskittyen siihen, miten naisia on osallistettu ruohonjuuritason rauhanrakennusaktiviteetteihin. Huomion keskipisteessä on, millaisia subjektiivisia mielipiteitä Kirkon Ulkomaanavun asiantuntijoilla on tasa-arvon edistämisen tavoista ruohonjuuritason konfliktinratkaisussa.
Tutkielman taustalla on Kirkon Ulkomaanavussa noussut huomio, että naisten osallistaminen rauhanrakennustoimiin kuten neuvotteluihin on vaikeaa, ja se on yksi rauhanprosessin suurimmista haasteista. Tutkielma purkaa ongelmaa Kirkon Ulkomaanavun omien toimintamallien ja niiden muotoutumiseen vaikuttavien avainasiantuntijoiden mielipiteiden kartoittamisen avulla. Tutkimuskysymyksinä oli, millaisia mielipiteitä sukupuolen roolista ruohonjuuritason rauhantyössä esiintyy tutkimuksen henkilöotoksena olevan Kirkon Ulkomaanavun asiantuntijajoukon keskuudessa ja miten nämä näkemykset suhteutuvat teoretisointiin postmodernista feminismistä ja ruohonjuuritason konfliktinratkaisusta ja Somalia-projektin dokumenteissa muodostuvaan sukupuolinäkökulmaan. Mielipiteiden analyysin tueksi luotiin postmodernin feminismin ja antropologisen konfliktinratkaisuteorian synteesi.
Menetelmänä tutkielmassa käytettiin Q-metodologiaa, jonka avulla tarkastellaan usein varjoon jääviä subjektiivisia mielipiteitä. Q-metodologialla kerätyn haastatteluaineiston tulokseksi saatiin kaksi faktoria eli mielipideryhmää. Faktorilla I koetaan, ettei biologisilla argumenteilla ole järkevää perustetta eikä niitä tulisi siksi käyttää naisten osallistumista edistävän rauhantyön taustana. Faktorilla II koetaan tärkeäksi purkaa stereotypioita ja uskotaan, että naisten merkittävämpi rooli konfliktin aikana mahdollistaa osallistumisen rauhanneuvotteluihin. Merkittävin tutkimustulos oli, että asiantuntijoiden mielipiteet eivät kaikilta osin vastaa projektidokumenttien diskurssia. Toinen tärkeä tulos oli, että postmodernit näkemykset sukupuolten tasa-arvon edistämisessä hyväksytään erityisesti teorian tasolla, mutta käytännön tasoon ei oteta vahvasti kantaa.
Tutkielman taustalla on Kirkon Ulkomaanavussa noussut huomio, että naisten osallistaminen rauhanrakennustoimiin kuten neuvotteluihin on vaikeaa, ja se on yksi rauhanprosessin suurimmista haasteista. Tutkielma purkaa ongelmaa Kirkon Ulkomaanavun omien toimintamallien ja niiden muotoutumiseen vaikuttavien avainasiantuntijoiden mielipiteiden kartoittamisen avulla. Tutkimuskysymyksinä oli, millaisia mielipiteitä sukupuolen roolista ruohonjuuritason rauhantyössä esiintyy tutkimuksen henkilöotoksena olevan Kirkon Ulkomaanavun asiantuntijajoukon keskuudessa ja miten nämä näkemykset suhteutuvat teoretisointiin postmodernista feminismistä ja ruohonjuuritason konfliktinratkaisusta ja Somalia-projektin dokumenteissa muodostuvaan sukupuolinäkökulmaan. Mielipiteiden analyysin tueksi luotiin postmodernin feminismin ja antropologisen konfliktinratkaisuteorian synteesi.
Menetelmänä tutkielmassa käytettiin Q-metodologiaa, jonka avulla tarkastellaan usein varjoon jääviä subjektiivisia mielipiteitä. Q-metodologialla kerätyn haastatteluaineiston tulokseksi saatiin kaksi faktoria eli mielipideryhmää. Faktorilla I koetaan, ettei biologisilla argumenteilla ole järkevää perustetta eikä niitä tulisi siksi käyttää naisten osallistumista edistävän rauhantyön taustana. Faktorilla II koetaan tärkeäksi purkaa stereotypioita ja uskotaan, että naisten merkittävämpi rooli konfliktin aikana mahdollistaa osallistumisen rauhanneuvotteluihin. Merkittävin tutkimustulos oli, että asiantuntijoiden mielipiteet eivät kaikilta osin vastaa projektidokumenttien diskurssia. Toinen tärkeä tulos oli, että postmodernit näkemykset sukupuolten tasa-arvon edistämisessä hyväksytään erityisesti teorian tasolla, mutta käytännön tasoon ei oteta vahvasti kantaa.