"Yusuf saa sossulta massii" : ammatillista perustutkintoa opiskelevien nuorten näkemyksiä maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta
Kangastupa, Elina (2016)
Kangastupa, Elina
2016
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-09-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609152273
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609152273
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ammatillista peruskoulutusta opiskelevien nuorten näkemyksiä maahanmuuttajista ja monikulttuurisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Aihe on tärkeä, sillä maahanmuutto ja pakolaisuus ovat olleet Suomessa pitkään ajankohtaisia asioita. Suuri osa maahanmuuttajataustaisista opiskelee ammatillisen koulutuksen piirissä, mutta ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien nuorten ajatuksia monikulttuurisuudesta ole juuri tutkittu.
Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään ammatillista koulutusta Suomessa, suomalaisen monikulttuurisuuden historiaa ja aiheesta käytyä julkista sekä poliittista keskustelua. Lisäksi osiossa tuodaan esille aiempia tutkimuksia suomalaisuudesta, toiseudesta ja suomalaisesta asenne-ilmapiiristä monikulttuurisuutta kohtaan niin yleisesti kuin erityisesti nuorten osalta. Tutkimuksen aineisto on kerätty tekniikan ja liikenteen alan ammattiopisto-opiskelijoilta Pirkanmaan alueelta. Aineisto kerättiin eläytymismenetelmällä, johon kuuluu lyhyiden tarinoiden kirjoittaminen kehyskertomusten pohjalta. Menetelmässä olennaista on kertomusten variointi. Eläytymismenetelmää ei ole aikaisemmin juuri käytetty ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien tutkimuksessa.
Tutkimus tuotti sekä positiivisia että negatiivisia näkemyksiä maahanmuuttajista suomalaisessa yhteiskunnassa. Tarinoista muodostui kuva suomalaisesta kulttuurista: yhteiskuntamme miellettiin hyväksi paikaksi elää, mutta ihmiset epäsosiaalisiksi. Toiseksi tarinoista paljastui tapoja ymmärtää maahanmuuttajan kulttuuria: se koettiin kahlitsevaksi ja turvattomaksi, mutta ihmiset avoimiksi. Omaa ja maahanmuuttajan kulttuuria kuvattiin vertailemalla niitä keskenään. Kolmanneksi muodostettiin kolme käsitystyyppiä maahanmuuttajan asemasta Suomessa. Maahanmuuttajat olivat tyyppien mukaan joko suomalaisesta yhteiskunnasta hyötyjiä tai sitten maahanmuuttajien ja kulttuurien kohtaaminen korosti suomalaisten arvojen, ihanteiden ja tapojen paremmuutta. Kolmannessa tyypissä Suomessakaan kaikki ei aina ole hyvin verrattaessa kulttuureja keskenään.
Tutkimus tukee useita aiempia havaintoja. Eläytymismenetelmälle tyypilliseen tapaan monet tarinoiden näkemyksistä olivat stereotyyppisiä, mutta toisaalta aihetta pohdittiin useasta näkökulmasta. Maahanmuuttaja määriteltiin hyvin pitkälti samanlaiseksi kuin aiemmissa tutkimuksissa: maahanmuuttaja koettiin erilaiseksi. Myös mediassa käsitellyt aiheet korostuivat. Aineistossa kuvailtiin ja ylläpidettiin yllättävän paljon suomalaisuutta ja maahanmuuttajaa myös rakennettiin tarinoissa suomalaisuuden avulla. Vaikka tutkimuksen tarkoitus ei ollut etsiä konkreettisia keinoja monikulttuurisuustyöhön ammatillisille oppilaitoksille, tutkimustulosten perusteella vaikuttaa, että nuoret mielellään keskustelisivat ilmiöstä. Keskustelulle tulisikin antaa koulun piirissä tilaa; sen avulla voisi purkaa mahdollisia ennakkoluuloja.
Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään ammatillista koulutusta Suomessa, suomalaisen monikulttuurisuuden historiaa ja aiheesta käytyä julkista sekä poliittista keskustelua. Lisäksi osiossa tuodaan esille aiempia tutkimuksia suomalaisuudesta, toiseudesta ja suomalaisesta asenne-ilmapiiristä monikulttuurisuutta kohtaan niin yleisesti kuin erityisesti nuorten osalta. Tutkimuksen aineisto on kerätty tekniikan ja liikenteen alan ammattiopisto-opiskelijoilta Pirkanmaan alueelta. Aineisto kerättiin eläytymismenetelmällä, johon kuuluu lyhyiden tarinoiden kirjoittaminen kehyskertomusten pohjalta. Menetelmässä olennaista on kertomusten variointi. Eläytymismenetelmää ei ole aikaisemmin juuri käytetty ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien tutkimuksessa.
Tutkimus tuotti sekä positiivisia että negatiivisia näkemyksiä maahanmuuttajista suomalaisessa yhteiskunnassa. Tarinoista muodostui kuva suomalaisesta kulttuurista: yhteiskuntamme miellettiin hyväksi paikaksi elää, mutta ihmiset epäsosiaalisiksi. Toiseksi tarinoista paljastui tapoja ymmärtää maahanmuuttajan kulttuuria: se koettiin kahlitsevaksi ja turvattomaksi, mutta ihmiset avoimiksi. Omaa ja maahanmuuttajan kulttuuria kuvattiin vertailemalla niitä keskenään. Kolmanneksi muodostettiin kolme käsitystyyppiä maahanmuuttajan asemasta Suomessa. Maahanmuuttajat olivat tyyppien mukaan joko suomalaisesta yhteiskunnasta hyötyjiä tai sitten maahanmuuttajien ja kulttuurien kohtaaminen korosti suomalaisten arvojen, ihanteiden ja tapojen paremmuutta. Kolmannessa tyypissä Suomessakaan kaikki ei aina ole hyvin verrattaessa kulttuureja keskenään.
Tutkimus tukee useita aiempia havaintoja. Eläytymismenetelmälle tyypilliseen tapaan monet tarinoiden näkemyksistä olivat stereotyyppisiä, mutta toisaalta aihetta pohdittiin useasta näkökulmasta. Maahanmuuttaja määriteltiin hyvin pitkälti samanlaiseksi kuin aiemmissa tutkimuksissa: maahanmuuttaja koettiin erilaiseksi. Myös mediassa käsitellyt aiheet korostuivat. Aineistossa kuvailtiin ja ylläpidettiin yllättävän paljon suomalaisuutta ja maahanmuuttajaa myös rakennettiin tarinoissa suomalaisuuden avulla. Vaikka tutkimuksen tarkoitus ei ollut etsiä konkreettisia keinoja monikulttuurisuustyöhön ammatillisille oppilaitoksille, tutkimustulosten perusteella vaikuttaa, että nuoret mielellään keskustelisivat ilmiöstä. Keskustelulle tulisikin antaa koulun piirissä tilaa; sen avulla voisi purkaa mahdollisia ennakkoluuloja.