Kapinallisten kasvatus
Lindvall, Misha (2016)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Lindvall, Misha
2016
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
Hyväksymispäivämäärä
2016-03-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609152270
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609152270
Tiivistelmä
Käsillä olevan työn lähtökohtana on opetuksen pedagoginen paradoksi. Ongelma, jolle Immanuel Kant antoi sen tunnetuimman muotoilun; kuinka voimme kasvattaa vapauteen pakolla? Aihetta tarkastellaan kasvatusfilosofian historiallisessa perspektiivissä hyödyntäen Michel Foucault'n Tarkkailla ja rangaista -teoksessaan käyttämää emansipatorista metodia.
Työn ensimmäisessä osassa havainnollistetaan opettajan tiedollisen auktoriteetin historiallista kehitystä ja sen suhdetta yhteiskunnalliseen vallankäyttöön. Työssä osoitetaan kuinka näkemys opettamisesta tiedollisena auktoriteettina on kehittynyt ja muokkautunut yhdessä vallitsevien yhteiskunnallisten näkemysten kanssa. Samalla käy ilmi kuinka valta, jolla hallitaan on aina liittynyt myös valtaan, jolla opetetaan.
Työn toisessa osassa tarkastellaan dialogisen oppimiskäsityksen asemaa ja luonnetta suhteessa postmoderniin ihmiskäsitykseen. Työssä havainnollistetaan dialogista oppimisnäkemystä fenomenologis-eksistentialistisen perinteen kautta. Kertomuksellisuuden, narratiivisuuden ja kohtaamisen tematiikan avulla, työssä osoitetaan kuinka dialoginen oppimisnäkemys on keskeinen osa kaikkea kasvatukseen perustuvaa pedagogiikkaa.
Työn kolmannessa osassa analysoidaan oppimiskäsityksien kehitystä biovalta -käsitteen kautta. Samalla käy selväksi kuinka arkipäiväisten käytäntöjen tasolla tapahtuva vallankäyttö vaikuttaa oppinäkemyksien kehitykseen ja kuinka luonnollistava puhetapa rajaa vaihtoehtoisten tulkintojen mahdollisuutta. Tutkimuksen johtopäätöksissä esitetään perusteltu vastaus pedagogiseen paradoksiin sekä havainnollistetaan toisin ajattelun merkitystä ja mahdollisuutta kasvatuksellisessa toiminnassa.
Työn ensimmäisessä osassa havainnollistetaan opettajan tiedollisen auktoriteetin historiallista kehitystä ja sen suhdetta yhteiskunnalliseen vallankäyttöön. Työssä osoitetaan kuinka näkemys opettamisesta tiedollisena auktoriteettina on kehittynyt ja muokkautunut yhdessä vallitsevien yhteiskunnallisten näkemysten kanssa. Samalla käy ilmi kuinka valta, jolla hallitaan on aina liittynyt myös valtaan, jolla opetetaan.
Työn toisessa osassa tarkastellaan dialogisen oppimiskäsityksen asemaa ja luonnetta suhteessa postmoderniin ihmiskäsitykseen. Työssä havainnollistetaan dialogista oppimisnäkemystä fenomenologis-eksistentialistisen perinteen kautta. Kertomuksellisuuden, narratiivisuuden ja kohtaamisen tematiikan avulla, työssä osoitetaan kuinka dialoginen oppimisnäkemys on keskeinen osa kaikkea kasvatukseen perustuvaa pedagogiikkaa.
Työn kolmannessa osassa analysoidaan oppimiskäsityksien kehitystä biovalta -käsitteen kautta. Samalla käy selväksi kuinka arkipäiväisten käytäntöjen tasolla tapahtuva vallankäyttö vaikuttaa oppinäkemyksien kehitykseen ja kuinka luonnollistava puhetapa rajaa vaihtoehtoisten tulkintojen mahdollisuutta. Tutkimuksen johtopäätöksissä esitetään perusteltu vastaus pedagogiseen paradoksiin sekä havainnollistetaan toisin ajattelun merkitystä ja mahdollisuutta kasvatuksellisessa toiminnassa.