Kirjanpitorikosten tunnusmerkistö oikeuden päätösten valossa

Abstract

Vuoden 2003 talousrikossäännösuudistuksen jälkeen kirjanpitorikokset luokitellaan rikoslain 30 luvun 9 - 10 §:ssä kolmeen tekomuotoon: perustekomuotoiseen, törkeään ja tuottamukselliseen kirjanpitorikokseen. Erilaisten spekulaatiomahdollisuuksien synty on pyritty estämään yleisluontoisilla tunnusmerkistöillä, mikä on kuitenkin yhdessä tunnusmerkistöjen sisältämien normatiivisten käsitteiden kanssa johtanut eriasteisten kirjanpitorikosten osalta työläisiin tulkintatapauksiin. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä kirjanpitorikoksen eri tekomuotojen välisestä rajanvedosta ja niiden tunnusmerkeistä. Toisaalta tarkastellaan rajanvetoa rikoksen tuottamuksellisuuden ja tahallisuuden välillä ja toisaalta pyritään erottamaan tunnusmerkkejä, joiden perusteella rikoksen katsotaan täyttävän törkeän tekomuodon kriteeristön.

Teoreettinen viitekehys rakentuu sekä laskentatoimen että rikosoikeuden yleisten oppien ja teorioiden pohjalle. Tutkimukseen sisältyy empiirinen osuus, jossa analysoidaan korkeimman oikeuden ennakkoratkaisujen ja hovioikeuksien päätösten pohjalta eriasteisten kirjanpitorikosten jaottelun kannalta keskeisiä tunnusmerkistöseikkoja. Aineisto on kerätty korkeimman oikeuden ennakkotapausten osalta Finlex-säädöstietokannasta ja hovioikeustapausten osalta Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan oikeustapauskokoelmasta. Aineiston käsittelymenetelmänä on sisällönanalyysi, jossa materiaali on jäsennelty laadullisin metodein erittelemällä tuomioistuinratkaisuista päätösten perusteluissa ilmeneviä seikkoja.

Muutamien kuukausien jatkuneen liiketapahtumien kirjaamisen laiminlyönnin havaittiin lähtökohtaisesti olevan törkeää, jos kirjanpitovelvollisella oli kyseisenä aikana ollut vähäistä suurempaa toimintaa. Noin kahdeksan prosentin suhteellinen osuus vaikutti ylittävän törkeän ja tuottamuksellisen kirjanpitorikoksen seuraustunnusmerkkiin sisältyvän olennaisuuden vaatimuksen kun 4,6 prosentin havaittiin jäävän olennaisuuskynnyksen alle. Tulos on yhteneväinen aiemmin oikeuskirjallisuudessa esitettyjen arvioiden kanssa. Korkean selonottovelvollisuuden johdosta perustekomuotoiseen ja törkeän tekomuotoon vaadittavan tahallisuuden osoitettiin täyttyvän herkästi. Selonottovelvollisuuden ja kirjanpidon asianmukaisen hoitamisen velvoite vaikuttaa madaltuvan suhteellisen korkeana pidetystä tasosta vain, jos kirjanpitovelvollinen ei varsinaisesti harjoita kaupallista toimintaa. Teon törkeyden kokonaisarvioinnissa merkitystä oli muun muassa kirjanpidon jälkikäteisen laatimisen mahdollisuudella ja sidosryhmille mahdollisesti aiheutuneella haitalla. Vuoden 2016 kirjanpitolain uudistus ja toisaalta vielä vuoden 2003 talousrikossäännösten uudistus tarjoavat monia jatkotutkimuksen aiheita.