Kirjasto mediakasvatuksen kolmantena tilana

Abstract

Perinteisen ajattelun mukaan kirjasto on mielletty omaehtoisen viihtymisen paikaksi eikä niinkään oppimisen paikaksi. Kirjasto mediakasvatuksen toimijana ei myöskään ole yleisesti tunnettu vaan kirjasto nähdään edelleen perinteisen lukutaidon ja sivistyksen edistäjänä ja ylläpitäjänä. Kirjastojen näkökulmasta mediakasvatus ei ole vain lukutaidon ylläpitoa ja tiedonhaun taitojen opastusta, vaan se on myös asiakkaan perehdyttämistä uusien medioiden ja verkkopalveluiden hyödyntämiseen sekä kriittiseen ajatteluun.

Tutkimukseni keskeisenä viitekehyksenä on sosiokulttuurinen näkökulma oppimiseen ja osallisuuteen. Sen mukaan ihmiset oppivat muodollisten oppimisympäristöjen lisäksi myös epävirallisissa ympäristöissä, joita ei mielletä perinteisesti oppimisen paikoiksi. Kirjasto epämuodollisena oppimisen ympäristönä on vielä suhteellisen tutkimaton kohde.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kirjastoammattilaisten näkemyksiä mediakasvatuksesta sekä laajemmin kirjaston roolia mediakasvatuksen toimijana. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi mediakasvatukseen liittyviä toiminnallisia tapahtumia sekä niiden vaikutuksia kirjaston asiakkaiden osallisuuden edistämiseen. Tutkimuskysymykseksi muodostuu miten mediakasvatus toteutuu yleisissä kirjastoissa ja millä tavalla se edistää kansalaisten mahdollisuuksia osallisuuteen ja keskinäiseen vuorovaikutukseen.

Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahtatoista kirjastoammattilaista erikokoisista kirjastoista eri puolilta Suomea sekä yhtä opettajaa ja yhtä projektisuunnittelijaa. Kahden haastattelun ohessa käytettiin myös vapaata havainnointia. Kerätty materiaali on analysoitu teemoittain laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä käyttäen nostamalla esiin tutkimusongelmaa valaisevista teemoista mielenkiintoisia sitaatteja haastatteluista. Niiden antoisuuden perusteella on muodostettu matriisi, jonka mukaan tuloksia on analysoitu.

Tutkimuksen tulosten perusteella kirjastojen mediakasvatus näyttäytyy erityisesti lasten mediatoimijuuden tukemisena, medialukutaidon opettamisena sekä mediavälineiden käyttötaitojen opettamisena. Mediakasvatuksen katsotaan kuuluvan kirjastoammattilaisten tehtäviin, mutta edelleen on eriäviä mielipiteitä siitä kenen tehtäväkuvaan se kuuluu. Parhaimmillaan toteutuessaan mediakasvatustoiminnan katsotaan edistävän osallisuuden kulttuuria tarjoamalla pääsyn tietoon, kulttuuriseen aineistoon, sekä oppimisen kokemukseen.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että toteutuakseen parhaalla mahdollisella tavalla mediakasvatus tarvitsee paitsi yhteisiä sisältölinjauksia myös monitaitoiset kirjastoammattilaiset, joilla on osaamista kehittää toimintaa edelleen, ja tehdä kirjastojen mediakasvatusta tunnetuksi.