Characterization of osteogenic differentiation mechanisms of human adipose stem cells in response to BMP-2 and bioactive glasses
Ojansivu, Miina (2016)
Ojansivu, Miina
Tampere University Press
2016
Kudosteknologia - Tissue Engineering
BioMediTech - BioMediTech
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2016-09-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0198-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0198-9
Tiivistelmä
Väestön ikääntymisen myötä onnettomuuksien ja sairauksien aiheuttamien luuvaurioiden määrä kasvaa jatkuvasti. Luun kudosteknologia on nuori tieteenala, joka yhdistää biomateriaalitukirakenteen, solut sekä solujen proliferaatiota ja erilaistumista tukevia tekijöitä, ja tarjoaa näin lupaavan menetelmän luuvaurioiden hoitoon ilman perinteisenä hoitomuotona käytettyjen luusiirteiden haittoja. Luun kudosteknologiaa ajatellen rasvan kantasolut ovat suotuisa soluvalinta, sillä ne ovat erilaistumiskyvyltään multipotentteja ja eristettävissä suurella saannolla helposti saatavilla olevasta rasvakudoksesta. Luun kudosteknologiaan perustuvat, rasvan kantasoluja käyttävät hoidot ovatkin jo tuottaneet lupaavia tuloksia useissa yksittäisissä potilastapauksissa. Huolimatta kudosteknologisten menetelmien nopeasta kehityksestä, molekyylitason soluvasteet erilaisiin kemiallisiin sekä biomateriaalin aikaansaamiin ärsykkeisiin tunnetaan kuitenkin vielä huonosti.
Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin luun morfogeneettinen proteiini-2 (BMP-2) – kasvutekijän sekä bioaktiivisen lasin aiheuttamia luu- ja rasvaerilaistumisvasteita sekä niihin liittyviä solunsisäisiä signalointivaikutuksia ihmisen rasvan kantasoluissa. Kliinisestikin käytettyä BMP-2:a pidetään voimakkaana luuerilaistajana, mutta viimeisimmän tutkimustiedon valossa sen aiheuttamat soluvasteet eivät ole yhteneviä. Tämän vuoksi BMP-2:n vaikutusta luu- ja rasvaerilaistumiseen sekä kanoniseen Smad-signalointireittiin analysoitiin usealta eri luovuttajalta peräisin olevissa rasvan kantasoluissa. Lisäksi tutkittiin kasvatusliuoksen (ihmisseerumi-/naudan seerumipohjainen) sekä BMP-2:n tuottoalkuperän (Escherichia coli/nisäkässolut) vaikutusta kasvutekijän toimintaan. Mitä tulee luun kudosteknologiassa käytettyihin biomateriaaleihin, bioaktiivisia laseja pidetään erityisen hyödyllisinä niiden luuerilaistumista stimuloivain vaikutuksen vuoksi. Ilmiön tarkkaa mekanismia ei kuitenkaan juuri tunneta. Tämän vuoksi S53P4-, 2-06-, 1-06- ja 3-06-laseista valmistettujen ekstraktien luuerilaistavaa vaikutusta tutkittiin ilman suoraa solu-biomateriaali-kontaktia. Lisäksi lasien aiheuttaman varhaisen luuerilaistumisen mekanismeja liittyen solujen kiinnittymiseen ja kiinnittymisen käynnistämään signalointiin tutkittiin kasvattamalla rasvan kantasoluja S53P4- ja 1-06-bioaktiivisista laseista valmistetuilla levyillä.
BMP-2-stimuloinnin havaittiin aiheuttavan toiminnallisen kanonisen Smad-signalointivasteen kaikilta luovuttajilta peräisin olevissa rasvan kantasoluissa. Tästä huolimatta eri luovuttajien solujen erilaistumisvasteet erosivat merkittävästi toisistaan: toisten luovuttajien solut erilaistuivat BMP-2:n vaikutuksesta luun ja toisten rasvan suuntaan. BMP-2:n aiheuttama soluvaste oli voimakkain ihmisen seerumia sisältävässä mediumissa sekä nisäkässoluissa tuotetulla kasvutekijällä. Mitä tulee lasiekstrakteihin, lasista vapautuneet ionit sekä perinteisesti käytetyt kemialliset luuerilaistustekijät yhdistävä kasvatusliuos aiheutti poikkeuksellisen nopean ja voimakkaan luuerilaistusvasteen rasvan kantasoluissa verrattuna lasi-ionittomaan luuerilaistusmediumiin. Lasiekstrakteista 2-06 ja 3-06 indusoivat luuerilaistumista voimakkaimmin. Ilman luuerilaistusmediumia lasiekstraktit eivät kuitenkaan aiheuttaneet luuerilaistumista. Viljeltäessä S53P4- ja 1-06-biolasilevyillä ilman kemiallisia luuerilaistustekijöitä rasvan kantasolut ilmensivät luuerilaistumisen varhaisia markkereita. Solut kiinnittyivät lasilevyille epätyypillisellä mekanismilla: fokaaliadheesiokohdat olivat pieniä ja tasaisesti ympäri soluja levittäytyneitä, ja aktiinitukiranka oli epäjärjestynyt, mutta tästäkin huolimatta integriiniβ1:n sekä vinkuliinin tuoton havaittiin lisääntyvän lasien vaikutuksesta. Solut myös muokkasivat allaan olevaa biolasipintaa. Bioaktiivisen lasin aiheuttaman varhaisen luuerilaistumisen havaittiin riippuvan fokaaliadheesiokinaasista (FAK) sekä mitogeeniaktivoituvista proteiinikinaaseista (MAPK) ERK1/2 ja JNK. MAPK p38 oli sen sijaan toiminnaltaan merkityksettömämpi.
Yhteenvetona BMP-2:n aiheuttamien soluvasteiden havaittiin olevan voimakkaasti riippuvaisia rasvan kantasolujen luovuttajasta, mutta myös kasvatusmediumin koostumuksesta sekä kasvutekijän tuottoalkuperästä, mikä aiheuttaa haasteita BMP-2:n onnistuneelle kliiniselle käytölle. Kaksijakoisesta erilaistumisvasteesta huolimatta BMP-2:n aiheuttama Smad-signalointi oli yhtenevää kaikissa soluissa, minkä vuoksi myös muiden signalointimekanismien täytyy säädellä BMP-2:n indusoimaa erilaistumisvastetta. Mitä tulee biolasiekstrakteihin, luuerilasitustekijöiden läsnä ollessa lasi-ionien luuerilaistava vaikutus oli poikkeuksellisen voimakas, mikä saattaa tarjota näille mediumeille lukuisia käyttökohteita tehokasta luuerilaistumista edellyttävissä sovelluksissa. Viljeltäessä rasvan kantasoluja biolasilevyillä, solujen huomattiin kiinnittyvän laseille poikkeuksellisella tavalla, ja kiinnittymiseen kytkeytyvän FAK-MAPK–signalointireitin havaittiin olevan merkittävässä asemassa lasien aiheuttaman varhaisen luuerilaistumisen säätelyssä. Nämä havainnot luovat pohjaa bioaktiivisten lasien aiheuttaman solusignalointivasteen tarkemmille analyyseille.
Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin luun morfogeneettinen proteiini-2 (BMP-2) – kasvutekijän sekä bioaktiivisen lasin aiheuttamia luu- ja rasvaerilaistumisvasteita sekä niihin liittyviä solunsisäisiä signalointivaikutuksia ihmisen rasvan kantasoluissa. Kliinisestikin käytettyä BMP-2:a pidetään voimakkaana luuerilaistajana, mutta viimeisimmän tutkimustiedon valossa sen aiheuttamat soluvasteet eivät ole yhteneviä. Tämän vuoksi BMP-2:n vaikutusta luu- ja rasvaerilaistumiseen sekä kanoniseen Smad-signalointireittiin analysoitiin usealta eri luovuttajalta peräisin olevissa rasvan kantasoluissa. Lisäksi tutkittiin kasvatusliuoksen (ihmisseerumi-/naudan seerumipohjainen) sekä BMP-2:n tuottoalkuperän (Escherichia coli/nisäkässolut) vaikutusta kasvutekijän toimintaan. Mitä tulee luun kudosteknologiassa käytettyihin biomateriaaleihin, bioaktiivisia laseja pidetään erityisen hyödyllisinä niiden luuerilaistumista stimuloivain vaikutuksen vuoksi. Ilmiön tarkkaa mekanismia ei kuitenkaan juuri tunneta. Tämän vuoksi S53P4-, 2-06-, 1-06- ja 3-06-laseista valmistettujen ekstraktien luuerilaistavaa vaikutusta tutkittiin ilman suoraa solu-biomateriaali-kontaktia. Lisäksi lasien aiheuttaman varhaisen luuerilaistumisen mekanismeja liittyen solujen kiinnittymiseen ja kiinnittymisen käynnistämään signalointiin tutkittiin kasvattamalla rasvan kantasoluja S53P4- ja 1-06-bioaktiivisista laseista valmistetuilla levyillä.
BMP-2-stimuloinnin havaittiin aiheuttavan toiminnallisen kanonisen Smad-signalointivasteen kaikilta luovuttajilta peräisin olevissa rasvan kantasoluissa. Tästä huolimatta eri luovuttajien solujen erilaistumisvasteet erosivat merkittävästi toisistaan: toisten luovuttajien solut erilaistuivat BMP-2:n vaikutuksesta luun ja toisten rasvan suuntaan. BMP-2:n aiheuttama soluvaste oli voimakkain ihmisen seerumia sisältävässä mediumissa sekä nisäkässoluissa tuotetulla kasvutekijällä. Mitä tulee lasiekstrakteihin, lasista vapautuneet ionit sekä perinteisesti käytetyt kemialliset luuerilaistustekijät yhdistävä kasvatusliuos aiheutti poikkeuksellisen nopean ja voimakkaan luuerilaistusvasteen rasvan kantasoluissa verrattuna lasi-ionittomaan luuerilaistusmediumiin. Lasiekstrakteista 2-06 ja 3-06 indusoivat luuerilaistumista voimakkaimmin. Ilman luuerilaistusmediumia lasiekstraktit eivät kuitenkaan aiheuttaneet luuerilaistumista. Viljeltäessä S53P4- ja 1-06-biolasilevyillä ilman kemiallisia luuerilaistustekijöitä rasvan kantasolut ilmensivät luuerilaistumisen varhaisia markkereita. Solut kiinnittyivät lasilevyille epätyypillisellä mekanismilla: fokaaliadheesiokohdat olivat pieniä ja tasaisesti ympäri soluja levittäytyneitä, ja aktiinitukiranka oli epäjärjestynyt, mutta tästäkin huolimatta integriiniβ1:n sekä vinkuliinin tuoton havaittiin lisääntyvän lasien vaikutuksesta. Solut myös muokkasivat allaan olevaa biolasipintaa. Bioaktiivisen lasin aiheuttaman varhaisen luuerilaistumisen havaittiin riippuvan fokaaliadheesiokinaasista (FAK) sekä mitogeeniaktivoituvista proteiinikinaaseista (MAPK) ERK1/2 ja JNK. MAPK p38 oli sen sijaan toiminnaltaan merkityksettömämpi.
Yhteenvetona BMP-2:n aiheuttamien soluvasteiden havaittiin olevan voimakkaasti riippuvaisia rasvan kantasolujen luovuttajasta, mutta myös kasvatusmediumin koostumuksesta sekä kasvutekijän tuottoalkuperästä, mikä aiheuttaa haasteita BMP-2:n onnistuneelle kliiniselle käytölle. Kaksijakoisesta erilaistumisvasteesta huolimatta BMP-2:n aiheuttama Smad-signalointi oli yhtenevää kaikissa soluissa, minkä vuoksi myös muiden signalointimekanismien täytyy säädellä BMP-2:n indusoimaa erilaistumisvastetta. Mitä tulee biolasiekstrakteihin, luuerilasitustekijöiden läsnä ollessa lasi-ionien luuerilaistava vaikutus oli poikkeuksellisen voimakas, mikä saattaa tarjota näille mediumeille lukuisia käyttökohteita tehokasta luuerilaistumista edellyttävissä sovelluksissa. Viljeltäessä rasvan kantasoluja biolasilevyillä, solujen huomattiin kiinnittyvän laseille poikkeuksellisella tavalla, ja kiinnittymiseen kytkeytyvän FAK-MAPK–signalointireitin havaittiin olevan merkittävässä asemassa lasien aiheuttaman varhaisen luuerilaistumisen säätelyssä. Nämä havainnot luovat pohjaa bioaktiivisten lasien aiheuttaman solusignalointivasteen tarkemmille analyyseille.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4901]