Neuropaattisen kivun kohtaaminen terveydenhuollossa
Mokka, Miisa; Minkkinen, Mira (2016)
2016
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-08-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201608242189
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201608242189
Tiivistelmä
Tämä syventävien opintojen kirjallisuuteen perustuva työ on katsaus neuropaattiseen kipuun ja siitä kärsivään potilaaseen terveydenhuollossa. Työ etenee loogisesti kivun teoriasta potilaan kohtaamiseen vastaanotolla ja lopulta itse kivun hoitoon.
Fysiologisen kivun piirteitä esitellään hermoston eri tasoilla. Anterolateraalisen kipuradan kulkua kuvaillaan periferiasta keskushermostoon. Myös tällä välillä toimivia hermosäietyyppejä esitellään tarkemmin. Kipua välittäviä välittäjäaineita on runsaasti. Perifeerisiä ja keskushermostotasolla signaalia välittäviä aineita käsitellään omissa kappaleissaan. Kivun keskushermostollinen säätely on monimutkainen ja jatkuvasti tutkimisen kohteena oleva aihe, joka tässä syventävässä työssä on lähinnä mainintana. Neuropaattisen kivun kehittymiseen vaikuttaa moninainen joukko erilaisia patofysiologisia mekanismeja. Ne voidaan jaotella esimerkiksi muutoksen kohteena olevan hermoradan kohdan sijainnin mukaan. Muutoksia voi tapahtua koko hermoradan pituudella - perifeerisissä hermoissa, ganglioissa, selkäytimessä tai aivoissa.
Kipupotilaan tutkiminen -osuus käsittelee potilaan kohtaamista vastaanotolla. Anamneesin ja statuksen ottaminen kuvataan perusteellisesti ja lukijan työkaluiksi on tarjolla myös erilaisia muistilistoja ja taulukoita vastaanottotilanteen avuksi. Myös neuropaattiseen kipuun liittyvät termit ovat esiteltynä omassa taulukossaan.
Kivun tutkimiseen liittyvät kuvantamismenetelmät ovat esitelty omissa kappaleissaan. Varsinkin ENMG-tutkimus on hyvin yleinen hermovaurioita tutkittaessa käytettävä menetelmä ja se on hyvä apuväline jo avoterveydenhuollossa. ENMG-tutkimukseen liittyvät termit ja periaatteet on käyty läpi niin taulukoituina kuin tarkemmin selitettyinäkin sillä tasolla, jolla avoterveydenhuollossa toimivan lääkärin ne tulisi ymmärtää.
Neuropaattisen kivun hoito tuottaa harvoin potilaan toivomaa tulosta. Kivunlievitystaso vähenee yleensä lääkehoidolla parhaimmillaankin vain noin puolella. Hoito -osiossa käsitelläänkin hoitomenetelmien lisäksi potilaan oikeanlaista kohtaamista ja luottamuksen syntymistä potilaskontaktissa. Neuropaattisen kivun hoidossa käytettävät lääkkeet ovat vaikutusmekanismeiltaan hyvin erilaisia. Tässä työssä käsitellään käytetyimpiä lääkkeitä eli masennuslääkkeitä, epilepsialääkkeitä ja opioideja. Iholle annosteltavia lääkkeitä ja puudutushoitoja sivutaan. Myös tärkeimpiä lääkkeettömiä hoitoja käydään läpi.
Neuropaattisesta kivusta kärsivän potilaan käydessä avoterveydenhuollon vastaanotolla on hoitavan lääkärin tärkeä tietää myös hoitoon liittyvien eri tahojen tehtävänjako. Hoidon porrastus on jaoteltu omaan taulukkoonsa, jonka avulla tätä tehtävänjakoa on havainnollistettu.
Fysiologisen kivun piirteitä esitellään hermoston eri tasoilla. Anterolateraalisen kipuradan kulkua kuvaillaan periferiasta keskushermostoon. Myös tällä välillä toimivia hermosäietyyppejä esitellään tarkemmin. Kipua välittäviä välittäjäaineita on runsaasti. Perifeerisiä ja keskushermostotasolla signaalia välittäviä aineita käsitellään omissa kappaleissaan. Kivun keskushermostollinen säätely on monimutkainen ja jatkuvasti tutkimisen kohteena oleva aihe, joka tässä syventävässä työssä on lähinnä mainintana. Neuropaattisen kivun kehittymiseen vaikuttaa moninainen joukko erilaisia patofysiologisia mekanismeja. Ne voidaan jaotella esimerkiksi muutoksen kohteena olevan hermoradan kohdan sijainnin mukaan. Muutoksia voi tapahtua koko hermoradan pituudella - perifeerisissä hermoissa, ganglioissa, selkäytimessä tai aivoissa.
Kipupotilaan tutkiminen -osuus käsittelee potilaan kohtaamista vastaanotolla. Anamneesin ja statuksen ottaminen kuvataan perusteellisesti ja lukijan työkaluiksi on tarjolla myös erilaisia muistilistoja ja taulukoita vastaanottotilanteen avuksi. Myös neuropaattiseen kipuun liittyvät termit ovat esiteltynä omassa taulukossaan.
Kivun tutkimiseen liittyvät kuvantamismenetelmät ovat esitelty omissa kappaleissaan. Varsinkin ENMG-tutkimus on hyvin yleinen hermovaurioita tutkittaessa käytettävä menetelmä ja se on hyvä apuväline jo avoterveydenhuollossa. ENMG-tutkimukseen liittyvät termit ja periaatteet on käyty läpi niin taulukoituina kuin tarkemmin selitettyinäkin sillä tasolla, jolla avoterveydenhuollossa toimivan lääkärin ne tulisi ymmärtää.
Neuropaattisen kivun hoito tuottaa harvoin potilaan toivomaa tulosta. Kivunlievitystaso vähenee yleensä lääkehoidolla parhaimmillaankin vain noin puolella. Hoito -osiossa käsitelläänkin hoitomenetelmien lisäksi potilaan oikeanlaista kohtaamista ja luottamuksen syntymistä potilaskontaktissa. Neuropaattisen kivun hoidossa käytettävät lääkkeet ovat vaikutusmekanismeiltaan hyvin erilaisia. Tässä työssä käsitellään käytetyimpiä lääkkeitä eli masennuslääkkeitä, epilepsialääkkeitä ja opioideja. Iholle annosteltavia lääkkeitä ja puudutushoitoja sivutaan. Myös tärkeimpiä lääkkeettömiä hoitoja käydään läpi.
Neuropaattisesta kivusta kärsivän potilaan käydessä avoterveydenhuollon vastaanotolla on hoitavan lääkärin tärkeä tietää myös hoitoon liittyvien eri tahojen tehtävänjako. Hoidon porrastus on jaoteltu omaan taulukkoonsa, jonka avulla tätä tehtävänjakoa on havainnollistettu.