Kunnanjohtajan johtajasopimus, sen rooli ja merkitys kunnan johtamisessa
Kurkinen-Supperi, Anu (2016)
Kurkinen-Supperi, Anu
Tampere University Press
2016
Kunnallispolitiikka - Local Governance
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2016-09-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0204-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0204-7
Tiivistelmä
Hallintotieteiden alaan kuuluvan väitöskirjani tutkimuskohteena on kunnanjohtajan johtajasopimus, sen rooli ja merkitys kunnan johtamisessa. Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata kunnanjohtajan johtajasopimusta ja siihen liittyviä käytäntöjä sekä ymmärtää johtajasopimuksen roolia ja merkitystä kunnan johtamisessa. Johtajasopimusta tarkastelen sekä kirjallisena sopimuksena että käytäntönä ja menettelytapana kunnan johtamisessa. Tutkimukseni tavoitteena on uuden tiedon tuottaminen suhteellisen vähän tutkitusta johtajasopimusaihepiiristä ja johtajasopimuksen kehittäminen kuntajohtamisen käytännössä.
Tutkimukseni empiiristä osuutta taustoitan lähestymällä kunnanjohtajan johtajasopimusta sopimuksellisuuden näkökulmasta suomalaisen dualistisen kuntajohtamisen viitekehyksessä. Perehdyn New Public Managementtiin eli uuteen julkisjohtamiseen ja siihen liittyvään sopimuksellisuuteen sekä suomalaisen kunnallishallinnon ja -politiikan olemukseen ja erityispiirteisiin. Kunnanjohtajan johtajasopimusta tarkastelen myös suhteessa yksityisen sektorin johtajasopimukseen.
Tutkimukseni tieteenfilosofinen perusta on konstruktivismissa. Tutkimusstrategiaksi olen valinnut vertailevan laadullisen monitapaustutkimuksen. Tutkimuksessani sovellan Eisenhardtin (1989) teoriaa kehittävän tapaustutkimuksen prosessia ja analyysiä yhdistäen sitä Staken (1995) tulkinnallisempaan lähestymistapaan. Tutkimukseeni osallistui seitsemän kuntaa: Harjavalta, Hausjärvi, Hollola, Hämeenlinna, Jyväskylä, Järvenpää ja Kemijärvi. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostui tutkimuskuntien kirjallisista johtajasopimuksista ja kunnanjohtajien sekä kuntien johtavien luottamushenkilöiden haastatteluista. Haastattelut olivat luonteeltaan puolistrukturoituja, yksilö- tai ryhmämuotoisia asiantuntijahaastatteluita.
Tutkimukseni tulosten perusteella kunnanjohtajan johtajasopimuksesta on löydettävissä New Public Managementin piirteitä, erityisesti myös sopimuksel-lisuuteen liittyviä elementtejä. Kunnanjohtajan johtajasopimuksen esikuvana voidaan pitää yksityisen sektorin osakeyhtiön toimitusjohtajan tai vastaavan johtajan johtajasopimusta. Kunnanjohtajan ja toimitusjohtajan asemassa ja johtamisolosuhteissa voidaan nähdä olevan yhtäläisyyksiä, mutta myös merkittäviä eroja (esim. arvot, ohjaava lainsäädäntö, johtajan asema toimielimenä/viranhaltijana, johtamisen konteksti, johtajasopimuksen oikeudellinen luonne, sopimisen mahdollisuudet ja rajat), jolloin johtajasopimuksen merkitys muodostuu näille johtajille omanlaisekseen.
Kunnissa on erilaisia johtajasopimuksia ja niihin liittyviä käytäntöjä. Johtajasopimuksen rakenne näyttää kuitenkin usein pääsääntöisesti noudattelevan Kuntaliiton kuntajohtamisen sopimusrunkoa. Johtajasopimukseen kirjataan yleensä jotakin kunnanjohtajan työn painopistealueista ja tavoitteista, kunnanjohtajan vastuista, roolista ja tehtävistä kunnan johtamisessa, kunnanjohtajan työn tulosten arviointimenettelystä ja muista kunnanjohtajan työskentelyn puitteisiin liittyvistä asioista sekä mahdollisesti jotakin menettelytavoista ja kunnanjohtajan erokorvauksen määräytymisestä kunnan johtamisen ristiriitatilanteissa luottamuspulan uhatessa. Johtajasopimukseen saatetaan kirjata jotakin myös poliittisen johdon roolista kunnan johtamisessa. Johtajasopimukseen liittyvät käytännöt tutkimuskunnissa koskevat muun muassa johtajasopimuksen valmistelua, hyväksymistä ja allekirjoittamista sekä arviointia. Kunnanjohtajalla näyttää olevan usein keskeinen rooli johtajasopimuskäytäntöjen ylläpitämisessä kunnassa. Vaikka johtajasopimuksella ei aineistonkeruuhetkellä ollutkaan oikeudellista luonnetta, suhtauduttiin sopimukseen kunnissa pääsääntöisesti vakavasti ja siihen sitouduttiin.
Tutkimuksessani olen jaotellut johtajasopimuksia ja niihin liittyviä käytäntöjä kahteen tyyppiin: kunnanjohtajakeskeiseen ja dualistiseen. Kunnanjohtajakeskeinen johtajasopimus korostaa kunnanjohtajan roolia kunnan johtamisessa ja siihen on kirjattu lähinnä vain kunnanjohtajaa koskevia asioita, kun taas dualistinen johtajasopimus tuo esille jo hieman enemmän myös kunnan poliittisen johdon roolin kunnan johtamisessa. Tutkimuskunnissa on erilaisia sopimusten ja käytäntöjen yhdistelmiä, mutta ei kuitenkaan sellaisia, joissa sekä kirjallinen johtajasopimus että siihen liittyvät käytännöt molemmat olisivat dualistisia.
Johtajasopimus koetaan tutkimuskunnissa pääosin myönteisenä asiana, joskaan ei kuntajohtamisen arkipäiväisten ongelmien ratkaisijana. Johtajasopimuksen rooli ja merkitys tulee esille hyvien puitteiden ja pelisääntöjen luomisessa kunnan johtamiseen (esim. kunnanjohtajan ja poliittisen johdon roolien selkeyttäminen, kunnanjohtajan työn tukeminen, luottamushenkilöjohtamisen tukeminen, yhteisen näkemyksen muodostaminen kunnan tulevaisuudesta ja kunnanjohtajan työn sisällöstä).
Johtajasopimuksella näyttäisi olevan useimmiten jonkinlaisia vaikutuksia kunnan johtamiseen. Johtajasopimuksen mukanaan tuomat vaikutukset voivat liittyä niin kunnanjohtajan työhön, luottamushenkilöihin ja luottamushenkilöjohtamiseen kuin kunnan johtamisen dualistisuuteen tai kunnan johtamisen kokonaisuuteen yleisemmin.
Tulevaisuudessa johtajasopimuksen merkityksen nähdään edelleen kasvavan. Tutkimuksessani johtajasopimuksen osalta tuli esille erilaisia kehittämistarpeita, jotka liittyvät niin itse johtajasopimusasiakirjaan, -käytäntöihin kuin johtajasopimuskäytännön toimijoihin. Kokonaisuutena tarkastellen suuri osa kehittämistarpeista näyttää liittyvän luottamushenkilöihin ja luottamushenkilötyöhön, mutta myös kunnanjohtajan työssäjaksamiseen ja työhyvinvointiin sekä työn houkuttelevuuteen.
Onnistuneen johtajasopimuksen ja siihen liittyvien käytäntöjen luomisen ja ylläpitämisen näkökulmasta keskeiseksi tekijäksi nousee kuntajohdon keskinäinen luottamus. Tiedollisesti ja taidollisesti johtajasopimus edellyttää kuntajohdolta pääasiassa samantyyppisiä asioita kuin kunnan johtamisessa onnistuminen ylipäänsä, käytännön toimintatapana lähinnä aikaa ja perehtymistä kunnan johtamisen kiireisessä arjessa. Erityisesti nostaisin tutkimukseni perusteella esille kunnan johtamisen dualistisuuden ja sen huomioimisen kuntien johtajasopimuksissa ja niihin liittyvissä käytännöissä sekä kuntajohdon keskinäisen vuorovaikutuksen merkityksen. Kunnan johtaminen on niin sanotusti ”kahden kauppa”.
Johtajasopimustutkimukseni myötä on syntynyt kuvaus johtajasopimuksen keskeisistä piirteistä ja tulkinta johtajasopimuksen roolista ja merkityksestä kunnan johtamisessa. Tässä esittämäni kuvaus ja tulkinta kunnanjohtajan johtajasopimuksesta on konstruktivistisen tutkimusparadigman näkökulmasta yksi mahdollinen. Tutkimukseni arvioinnissa olen käyttänyt Tracyn (2010) laadullisen tutkimuksen arviointiin kehittämää kahdeksankohtaista kriteeristöä.
Tutkimukseni empiiristä osuutta taustoitan lähestymällä kunnanjohtajan johtajasopimusta sopimuksellisuuden näkökulmasta suomalaisen dualistisen kuntajohtamisen viitekehyksessä. Perehdyn New Public Managementtiin eli uuteen julkisjohtamiseen ja siihen liittyvään sopimuksellisuuteen sekä suomalaisen kunnallishallinnon ja -politiikan olemukseen ja erityispiirteisiin. Kunnanjohtajan johtajasopimusta tarkastelen myös suhteessa yksityisen sektorin johtajasopimukseen.
Tutkimukseni tieteenfilosofinen perusta on konstruktivismissa. Tutkimusstrategiaksi olen valinnut vertailevan laadullisen monitapaustutkimuksen. Tutkimuksessani sovellan Eisenhardtin (1989) teoriaa kehittävän tapaustutkimuksen prosessia ja analyysiä yhdistäen sitä Staken (1995) tulkinnallisempaan lähestymistapaan. Tutkimukseeni osallistui seitsemän kuntaa: Harjavalta, Hausjärvi, Hollola, Hämeenlinna, Jyväskylä, Järvenpää ja Kemijärvi. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostui tutkimuskuntien kirjallisista johtajasopimuksista ja kunnanjohtajien sekä kuntien johtavien luottamushenkilöiden haastatteluista. Haastattelut olivat luonteeltaan puolistrukturoituja, yksilö- tai ryhmämuotoisia asiantuntijahaastatteluita.
Tutkimukseni tulosten perusteella kunnanjohtajan johtajasopimuksesta on löydettävissä New Public Managementin piirteitä, erityisesti myös sopimuksel-lisuuteen liittyviä elementtejä. Kunnanjohtajan johtajasopimuksen esikuvana voidaan pitää yksityisen sektorin osakeyhtiön toimitusjohtajan tai vastaavan johtajan johtajasopimusta. Kunnanjohtajan ja toimitusjohtajan asemassa ja johtamisolosuhteissa voidaan nähdä olevan yhtäläisyyksiä, mutta myös merkittäviä eroja (esim. arvot, ohjaava lainsäädäntö, johtajan asema toimielimenä/viranhaltijana, johtamisen konteksti, johtajasopimuksen oikeudellinen luonne, sopimisen mahdollisuudet ja rajat), jolloin johtajasopimuksen merkitys muodostuu näille johtajille omanlaisekseen.
Kunnissa on erilaisia johtajasopimuksia ja niihin liittyviä käytäntöjä. Johtajasopimuksen rakenne näyttää kuitenkin usein pääsääntöisesti noudattelevan Kuntaliiton kuntajohtamisen sopimusrunkoa. Johtajasopimukseen kirjataan yleensä jotakin kunnanjohtajan työn painopistealueista ja tavoitteista, kunnanjohtajan vastuista, roolista ja tehtävistä kunnan johtamisessa, kunnanjohtajan työn tulosten arviointimenettelystä ja muista kunnanjohtajan työskentelyn puitteisiin liittyvistä asioista sekä mahdollisesti jotakin menettelytavoista ja kunnanjohtajan erokorvauksen määräytymisestä kunnan johtamisen ristiriitatilanteissa luottamuspulan uhatessa. Johtajasopimukseen saatetaan kirjata jotakin myös poliittisen johdon roolista kunnan johtamisessa. Johtajasopimukseen liittyvät käytännöt tutkimuskunnissa koskevat muun muassa johtajasopimuksen valmistelua, hyväksymistä ja allekirjoittamista sekä arviointia. Kunnanjohtajalla näyttää olevan usein keskeinen rooli johtajasopimuskäytäntöjen ylläpitämisessä kunnassa. Vaikka johtajasopimuksella ei aineistonkeruuhetkellä ollutkaan oikeudellista luonnetta, suhtauduttiin sopimukseen kunnissa pääsääntöisesti vakavasti ja siihen sitouduttiin.
Tutkimuksessani olen jaotellut johtajasopimuksia ja niihin liittyviä käytäntöjä kahteen tyyppiin: kunnanjohtajakeskeiseen ja dualistiseen. Kunnanjohtajakeskeinen johtajasopimus korostaa kunnanjohtajan roolia kunnan johtamisessa ja siihen on kirjattu lähinnä vain kunnanjohtajaa koskevia asioita, kun taas dualistinen johtajasopimus tuo esille jo hieman enemmän myös kunnan poliittisen johdon roolin kunnan johtamisessa. Tutkimuskunnissa on erilaisia sopimusten ja käytäntöjen yhdistelmiä, mutta ei kuitenkaan sellaisia, joissa sekä kirjallinen johtajasopimus että siihen liittyvät käytännöt molemmat olisivat dualistisia.
Johtajasopimus koetaan tutkimuskunnissa pääosin myönteisenä asiana, joskaan ei kuntajohtamisen arkipäiväisten ongelmien ratkaisijana. Johtajasopimuksen rooli ja merkitys tulee esille hyvien puitteiden ja pelisääntöjen luomisessa kunnan johtamiseen (esim. kunnanjohtajan ja poliittisen johdon roolien selkeyttäminen, kunnanjohtajan työn tukeminen, luottamushenkilöjohtamisen tukeminen, yhteisen näkemyksen muodostaminen kunnan tulevaisuudesta ja kunnanjohtajan työn sisällöstä).
Johtajasopimuksella näyttäisi olevan useimmiten jonkinlaisia vaikutuksia kunnan johtamiseen. Johtajasopimuksen mukanaan tuomat vaikutukset voivat liittyä niin kunnanjohtajan työhön, luottamushenkilöihin ja luottamushenkilöjohtamiseen kuin kunnan johtamisen dualistisuuteen tai kunnan johtamisen kokonaisuuteen yleisemmin.
Tulevaisuudessa johtajasopimuksen merkityksen nähdään edelleen kasvavan. Tutkimuksessani johtajasopimuksen osalta tuli esille erilaisia kehittämistarpeita, jotka liittyvät niin itse johtajasopimusasiakirjaan, -käytäntöihin kuin johtajasopimuskäytännön toimijoihin. Kokonaisuutena tarkastellen suuri osa kehittämistarpeista näyttää liittyvän luottamushenkilöihin ja luottamushenkilötyöhön, mutta myös kunnanjohtajan työssäjaksamiseen ja työhyvinvointiin sekä työn houkuttelevuuteen.
Onnistuneen johtajasopimuksen ja siihen liittyvien käytäntöjen luomisen ja ylläpitämisen näkökulmasta keskeiseksi tekijäksi nousee kuntajohdon keskinäinen luottamus. Tiedollisesti ja taidollisesti johtajasopimus edellyttää kuntajohdolta pääasiassa samantyyppisiä asioita kuin kunnan johtamisessa onnistuminen ylipäänsä, käytännön toimintatapana lähinnä aikaa ja perehtymistä kunnan johtamisen kiireisessä arjessa. Erityisesti nostaisin tutkimukseni perusteella esille kunnan johtamisen dualistisuuden ja sen huomioimisen kuntien johtajasopimuksissa ja niihin liittyvissä käytännöissä sekä kuntajohdon keskinäisen vuorovaikutuksen merkityksen. Kunnan johtaminen on niin sanotusti ”kahden kauppa”.
Johtajasopimustutkimukseni myötä on syntynyt kuvaus johtajasopimuksen keskeisistä piirteistä ja tulkinta johtajasopimuksen roolista ja merkityksestä kunnan johtamisessa. Tässä esittämäni kuvaus ja tulkinta kunnanjohtajan johtajasopimuksesta on konstruktivistisen tutkimusparadigman näkökulmasta yksi mahdollinen. Tutkimukseni arvioinnissa olen käyttänyt Tracyn (2010) laadullisen tutkimuksen arviointiin kehittämää kahdeksankohtaista kriteeristöä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4902]